Makeasti oravainen / makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas / eikä metsämiehen ansa / ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta / katselee hän mailman piirii,
taisteloa allans' monta; / havu-oksan rauhan-viiri / päällänsä liepoittaa.
Mikä elo onnellinen / keinuvassa kehtolinnas!
Siellä kiikkuu oravainen / armaan kuusen äitinrinnas: / Metsolan kantele soi!
Siellä torkkuu heiluhäntä / akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla / saattaa hänen iltasella / unien Kultalaan.
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä