Merimies, mikä laiva!

Kirjassa Herttuatar ja kapteenin vaimo – Purjealuksen tarina Ulla-Lena Lundberg kertoo nelimastoparkki Herzogin Cecilien eli Herttuattaren, sen kapteenin, Ahvenanmaalta kotoisin olleen Sven Erikssonin ja hänen vaimonsa, eteläafrikkalaisen journalistin Pamela Erikssonin tarinan ja myös laivan myöhemmän, surullisen kohtalon. Kirjan alussa Lundberg perustelee syytä, miksi taas tehdä dokumenttia laivasta, vaikka siitä on kirjoitettu eniten kaikista suomalaisista laivoista. Syy on se, että Pamela Erikssonin tytär oli löytänyt kotoaan kapsäkillisen kirjeitä ja äitinsä kuvaamia negatiiveja, jotka kertoivat hänen isänsä ja äitinsä elämästä kyseisellä laivalla 1930-luvun puolivälin tienoilla. Kirjan tekstin on suomentanut Caj Westerberg.

Herzogin Cecilie oli laskettu vesille vuonna 1902 ja se kariutui vuonna 1936. Purjepinta-alaa tässä laivassa oli 4180 neliömetriä, purjeita oli 29, lisäksi kaksi kolmionmuotoista pilvipurjetta ja yksi ajopurje. Sen runko lojuu edelleen Englannin kanaalissa Starhole Bayssä, jonne se upposi. Se on nähtävissä vielä hyvällä säällä jopa paljain silmin. Jos on vieraillut Maarianhaminassa Ahvenanmaan merenkulkumuseossa, on voinut nähdä siellä myös laivan keulakuvan. Herzogin Cecilien kapteeninsalonki ja päällystön hytit löytyvät myös kyseisestä merenkulkumuseosta. Pommern, Maarianhaminassa sijaitseva museolaiva, on myös nelimastoparkki, joten siitäkin voi jonkin verran päätellä, millainen laivakaunotar Herttuatar oli.

Pamela Erikssonin laivamatkoilta ottamat kuvat kertovat karusti ja kauniisti, millaista merimiehen elämä purjelaivalla oli siihen aikaan. Voi melkein kuvitella olevansa laivan kannella niin myrskyssä kuin tyvenessä, auringossa kuin lumisateessakin. Jotain uhkarohkeaa ja äärimmäisten kokemusten janoa Pamelan luonteessa on täytynyt olla, että hän yläluokkaisen äitinsä vastustuksesta huolimatta antautui ’merimiehen muijaksi’ ja oli miehensä mukana näillä matkoilla, jotka lähtivät Maarianhaminasta, kulkivat Afrikan eteläkärjen, Hyväntoivon niemen, kautta Australian Port Lincolniin, jossa vehnä lastattiin, ja sieltä Etelä-Amerikan kärjen Cape Hornin kautta Palmouthiin Englantiin, siis maapallon ympäri. Kuvista päätellen itse Pamelalla näytti kaiken lisäksi olleen vielä hauskaa matkoillaan, vaikka raavaat merimiehet raatoivatkin hiki hatussa kannella.

Herzogin Cecilien haverin jälkeen pariskunta asui sotien ajan Ahvenanmaalla miehen kotikylässä, jossa hänen kotinsa, laivurintalo Pellas, on nykyään museona, mutta vuonna 1945 he muuttivat Etelä-Afrikkaan ja ostivat sieltä oman maatilan. Sven Eriksson ei tyttärensä mukaan koskaan toipunut laivansa ja merikapteenin ammattinsa menetyksestä ja hän kuoli vuonna 1954. Pamela otti farmin hoidon ja lasten kasvatuksen vastuulleen ja muutti vasta vuonna 1981 äitinsä kuoltua takaisin Ahvenanmaalle. Pamela Eriksson kuoli vuonna 1984. Kokemuksistaan laivoilla hän on kirjoittanut kaksi kirjaa, Out of the World vuonna 1935 ja The Duchess, joka ilmestyi vuonna 1958.

Herttuatar ja....jpg
Museolaiva Pommern, Maarianhamina

Museolaiva Pommern, Maarianhamina