Harper Leen (1926 - ) esikoisromaani Kuin surmaisi satakielen, (suom. Maija Westerlund) joka ilmestyi jo vuonna 1960 eli siis 55 vuotta sitten, kertoo asianajaja Atticus Finchin tyttären, 8-vuotiaan Scoutin, näkökulmasta Alabamassa sijaitsevan Maycombin pikkukaupungin ja sen mustien ja valkoisten asukkaiden elämästä ja eriarvoisuudesta 1930-luvulla. Isä, leskimies ja kahden lapsen huoltaja, määrätään puolustamaan oikeudessa nuorta, perheellistä, mustaa miestä, jota syytetään valkoisen naisen raiskauksesta. Kirjasta on tehty myös Robert Mulliganin ohjaama elokuva vuonna 1962 pääosissa Gregory Beck ja John Megna.
Kirjan tekee tällä hetkellä kiinnostavaksi se, että vuonna 2014 Harper Leen pankkiholvista löytyi uusi romaanikäsikirjoitus Kaikki taivaan linnut, joka on kirjoitettu jo ennen Kuin surmaisi satakielen -kirjaa. Se yllättäen jatkaakin ajallisesti ensiksi julkaistussa romaanissa päähenkilönä olevan Scoutin tarinaa. Kirja on julkaistu englanniksi ja suomeksikin tänä vuonna (suom. Kristiina Drews). Kun Leetä oli jo ehditty pitää yhden romaanin kirjailijana, nyt ihmetelläänkin yleisesti, miksi romaanin käsikirjoitusta pidettiin piilossa niin kauan. Puhutaan jopa kaikenlaisista salaliittoteorioista (HS 11.7.2015).
Kaikki taivaan linnut kertoo Scoutista, joka palaa lomalle New Yorkista kotikaupunkiinsa Alabaman Maycombiin. Hänen veljensä Jeremy on kuollut jonkin aikaa sitten, ja hänen isänsä, tyttärensä suuresti ihailema Atticus Finch, on jäänyt eläkkeelle virastaan tuomarina.
Scoutin lapsuuden toveri Henry Clinton on nyt hänen isänsä läheinen apulainen ja kumppani tämän lakiasiaintoimistossa. Eräänä sunnuntaipäivänä, kun isä lähtee kotoa raatihuoneelle kokoukseen ja tytär menee sinne hänen perässään, hänen tähän asti ”värisokeaksi kasvatetut” silmänsä avautuvat ikävällä tavalla; sekä hänen isänsä että hänen ystävänsä Henry ovatkin siellä puolustamassa valkoisten oikeuksia mustia vastaan. Tapahtumasta aiheutuva järkytys vaikeuttaa Scoutin suhdetta sekä isään että ystävään. Nuoren naisen on löydettävä ensin oma tiensä, ennen kuin hän voi hyväksyä omat juurensa. Siinä häntä auttaa pähkähulluksi leimattu setä, isän älykäs veli, jota Scout arvostaa.
Lienee mahdollista, että joko kirjailija itse, lähipiiri tai kustantaja olisikin tullut siihen tulokseen, että myöhemmin kirjoitettu eli lapsuusaikojen kuvaus onkin jostain syystä parempi julkaistavaksi. Kyllähän kirjailijan kynä usein terävöityy teos teokselta, ja niin voisi havaita näidenkin teosten osalta, kun lukee ne rinnakkain.
