Kun isänsä kodissa tyttö kävi lattiaa leveää, / ei tiennyt, mikä on raskasta ja mikä on keveää.
Ajoi markkinoille tyttö huoletta, hatutta päin / ja näki tanssivan karhun joukossa ilveilijäin.
Vain kerran kun silmiin katsoi hän karhua hyppivää, / hän tiesi, mikä on raskasta ja mikä on keveää…
katkelma runosta Tyttö ja tanssiva karhu, san. Marja-Leena Mikkola (s.1939)
Eliya Zweygberg, kanaverkosta tehty Urho-karhu, Luonnontieteellisen museon parveke, kuva: Kirjatimpuri