On kaikille hyväksi, että yhteiskunnassa löytyy ihmisiä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa monella tapaa jo vallalla olevia käsityksiä siitä, mikä on hyväksyttävää ja uskaltavat sanoa myös ääneen, mihin suuntaan pitäisi edetä, jotta korjausliike olisi mahdollinen.
Liisa Keltikangas-Järvisen uusin teos Itsekkyyden aika – Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin vastaa otsikkonsa esittämään kysymykseen kuvaamalla niitä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia, joita melko lyhyessä ajassa – muutaman kymmenen vuoden kuluessa - on yhteiskunnassa tapahtunut.
Kirjoittaja kuvaa sitä, miltä tämän päivän yltiöyksilöllisyys näyttää, miten itsekkyyttä vahvistava kasvatus ja kulttuuri yksilöön vaikuttaa ja millaisia seurauksia yksilölle ja koko yhteiskunnalle on näistä seurannut. Myös somen sekä mahdollisuuksista että uhasta ihmisten elämään Keltikangas-Järvinen puhuu. Kirjoittajan mukaan toivoa on kuitenkin vielä jäljellä, vaikka paluuta entisiin aikoihin ei enää olekaan. Tarvitaan osin vanhojakin, mutta myös aivan uusia keinoja pitää kaikki kanssaeläjät yhteisten rattaiden kyydissä. Se on koko yhteiskunnan etu.
Lähtökohdaksi uudelle alulle kirjoittaja tarjoaa yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden palauttamista juuri tähän aikaan sopivalla tavalla. Päättäjien pitäisi ymmärtää, että poliittiset ratkaisut eivät voi perustua pelkästään taloudellisuuteen, vaan niiden on oltava sellaisia arvovalintoja, joiden avulla ihmisten, ja erityisesti kasvavien lasten ja nuorten, psyykkinen terveys ja hankalienkin asioiden sietokyky pysyvät hallinnassa.
