Ville-Juhani Sutisen kirjoittama teos Vaivan arvoista – Esseitä poikkeuskirjallisuudesta on syntynyt koronan jyllätessä Suomenkin maaperällä. Se käsittelee kolmeatoista tuhannesta noin kahteentuhanteen sivua sisältävää kirjaa, jotka Sutinen luki koronan aikaan. Mukana luetuissa oli esimerkiksi lähemmäs 2000-sivuinen Ilja Ehrenburgin teos Ihmisiä, vuosia, elämää (alkup. Ljudi, godi, zizn, suom. Juhani Konkka).
Esseissään kirjoittaja pohtii, millaisia nämä poikkeusaikana luetut poikkeuskirjallisuuden edustajat sisällöltään ovat. Poikkeuskirjallisuuden keskeisenä arvona hän pitää sitä, että ”niiden kanssa voi ajoittain kokea sellaisia nautinnon ja ymmärryksen hetkiä, joita ei ole mahdollista tavoittaa lukiessaan konventioiden mukaista romaania.”
Sutinen toteaa: ”Monet kertoivat saaneensa lohtua tai toivoa erityisaikana lukemistaan kirjoista. Suurin osa tutkimistani kirjoista ei anna mitään sellaista, vaan ne esittävät ihmisen ja elämän usein synkässä tai naurettavassa valossa. Teennäisen tsemppihengen sijaan ne tarjoavat maailmoja – hyviä tai pahoja, mutta ennen kaikkea avaria ja vaivalla rakennettuja – joihin saattoi aikuisena uppoutua samaan tapaan kuin lapsena upposi satuihin.”
Kun tällaisen luku-urakan jälkeen herää kysymys, oliko se vaivan arvoista, tämä teos ainakin tuntuu sanovan, että oli.
Sutinen Ville-Juhani: Vaivan arvoista – Esseitä poikkeuskirjallisuudesta