Ilmari Kianto (1874 – 1970) kuuluu jokaiseen suomalaiseen kirjahyllyyn kahden romaaninsa, Punaisen viivan ja Ryysyrannan Joosepin, perusteella. Ensin mainittu kertoo demokratian alkuajoista, kun ei vielä yleisesti osattu lukea ja äänestettäessä vedettiin punainen viiva merkkinä äänen antamisesta, ja toinen romaani perheellisestä, alkeellisissa oloissa asuvasta miehestä, joka elättää ison pesueensa kotipolttoista viinaa myymällä. Irwin Goodman toi vuonna 1967 Vexi Salmen sanoituksella Ryysyrannan myös kevyen musiikin kuuntelijoiden tietoisuuteen. Kainuun kotiseutulaulu, Nälkämaan laulu; Kuulkaa korpeimme kuiskintaa…, on myös Kiannon sanoittama.
Edellä mainituista Kianto etupäässä muistetaan, mutta muutakin tuotantoa on noin 60 kirjan verran. Kianto eli 96-vuotiaaksi ja hänen kirjallinen uransa kattoi noin 60 vuoden rupeaman. Siitä voikin Ojalan laskuopin mukaan laskea, että noin kirja per vuosi, joten kynän on pitänyt suihkia suht reipasta vauhtia.
Panu Rajalan kirjoittama tiiliskivi Suomussalmen sulttaani – Ilmari Kiannon elämä on hersyvä elämäkerta tästä originellista kainuulaisesta kirjailijasta, Iki-Kiannosta, joka eli juuri sellaisen elämän kuin itse halusi eikä juuri kuvia kumarrellut. Sellaiseen elämään taitaisi nykyisin vain harvoilla olla mahdollisuus.
Ilmari Kiannon kotiseudulle Suomussalmen Kiantajärven rannalle Turjanlinnaan tehdään kesäaikana laivaretkiä, joilla voi muistella kirjailijaa ja ihailla kainuulaista luontoa. Talvisodan aikana yksi merkittävistä taisteluista osui juuri tälle alueelle ja sen seurauksena Turjanlinnan talo poltettiin. Seuraavakin talo paloi ja nyt alueella on jäljellä joitakin pienempiä asumuksia. Laivan lipuessa Kiantajärven maisemissa voi hyvin kuvitella, mistä naistenmiehen maineessa ollut Kianto oli heidän lisäkseen innoituksensa saanut.
