Christina Sandun esikoisteos Valas nimeltä Goliat kertoo suomalaisen äidin ja romanialaisen isän Alba-tyttären matkasta isän kotimaahan hautaamaan juuri kuollutta, Sudeksi nimettyä isoisää. Isoisän menneisyys Ceausescun ajan Romaniassa herättää sekä sukulaisissa että kyläläisissä ristiriitaisia tunteita, isoisä kun oli toiminut Securitaten miliisinä ja tällöin ilmiantanut kyläläisiä. Kylä ei unohda, eivätkä sukulaisetkaan, vaikka isoisä olikin luopunut asemastaan ja rakentanut kylään kaksi taloakin, kummallekin pojalleen. Talojen kohtalo muistuttaa kaiken haavoittuvuudesta.
Alban isä oli opiskeluaikoinaan tavannut suomalaisen naisen ja muuttanut valmistuttuaan Suomeen. Isän veljen saama lottovoitto mahdollisti sen, että veli kykeni muuttamaan perheineen jenkkeihin ja luomaan siellä oman elämänsä. Molempien miesten sydän on kuitenkin jäänyt kotiseudulle.
Paluu Romaniaan herättää kertoja Albassa paljon muistoja lapsuuden ihanista kesistä, mutta myös ikäviä muistoja ja hankalia kysymyksiä menneisyydestä. Takaumat 1960-, 1970- ja viimein 1980-luvulta kertovat tapahtumista Romaniassa. Myyttinen, lähes mätänevässä tilassa oleva valas, jota kuljetettiin Euroopassa maasta maahan ihmeellisenä nähtävyytenä ja jota myös Susi oli vienyt molemmat poikansa katsomaan, on kuvaava metafora diktatuurin ajan mädännäisyydestä, jonka kokonaan pois kitkeminen myöhemminkin on yleisesti ollut sen vallassa olleille valtioille haasteellista.
