Sukelleettiinpa vaihteeksi ihmismielen kummallisia koukeroita käsittelevään opukseen ja tartuttiin psykologi Ronnie Grandellin uunituoreeseen kirjaan Itsemyötätunto, joka liittyy läheisesti myötätuntokeskeiseen psykoterapiaan. Tämä suuntaus pyrkii siihen, että lämpöä ja myötätuntoa itseään kohtaan osoittamalla pystyisi ongelmia kohdatessaan auttamaan itseään ja vähentämään ongelmista aiheutuvaa henkistä tuskaa. Mitä se sellainen ’itsemyötätunto’ sitten oikein on?
Grandellin mukaan itsemyötätunto koostuu kahdesta askeleesta: ”siitä, että kykenee huomaamaan kokemansa kärsimyksen eli asian tai tunteen, jota pyrkii välttelemään (askel 1), ja siitä, että haluaa ja kykenee lievittämään tätä kärsimystä eri keinoin (askel 2)". Amatööriasteella olevan keittiöpsykologinkin on helppo ymmärtää Grandellin kahta ihmisen mielentiloja koskevaa keskeistä käsitettä ’suojavalmius’ ja ’myötätuntovalmius’, ja niiden merkityseroa.
Kirjoittajan mukaan tällaista oman itsen ymmärtämistä tarvitaan juuri nyt, kun elämä on niin hektistä joka osa-alueellaan; töissä, kotona, perheessä, ihmissuhteissa, kaikkialla. Ohjeita siihen oikeaan elämään tuntuu tulevan joka tuhannen tuutista, niin että lopulta päädytään jo elämän suorittamisen vaatimukseen, siis että koko ajan pitää ja täytyy. Jos ei tähän pysty, aletaankin helposti ajatella, että itsessä on jokin vika, kun ei kaikkeen yllä ja kykene.
Pikaoppaita onneen ei ole olemassa, sehän kantapään kautta tiedetään, niin että jonkinasteiseen kärsimykseen on aina suostuttava, jotta elämässä pääsisi henkisen kasvun tiellä eteenpäin. Tämä kirja neuvoo kuitenkin erilaisia tapoja suhtautua kärsimykseen niin, että siihen saa pientä välimatkaa ja niin, että se ei nujerra voimallaan itsetuntoa maan rakoon. Siinä mielessä erilaisilla auta itseäsi –oppailla on paikkansa tietokirjallisuudessa; vaikka ne eivät pyrikään kattavasti ratkaisemaan yksilön psyykkisiä ongelmia, ovat ne kuitenkin oljenkortena päivästä toiseen pääsemiseen niinä siipi maassa - raahautumisen aikoina.
