Yö Ruuskasen torpassa

Vai on muka kaikki riimit jo riimitelty lyriikassa! Tuotahan ei uskota! (Lue: HS 13.07.2016)

On Tuavetti Ruuskasen torppaannii / jo hiipinnä kesänen yö. / Ja raaha on tullunna sinnekkii, / kun om piättynnä päevän työ. / Yö levvii nii ylj kaeken, / ja päeväset iänet jo vaeken. / Vuan toukka se hiljoo tikittäen syöp / tuas tietäsä seinässä hirteen, / ja seinällä kello se tahtia lyöp / niiv verkkasta sirkav virteen, / tuon tuostai kun sirinäm piästää se / tuolta nurkasta uunin takkoo, / unev virttä kul laala se perreelle, / joka ympäri pirttiä makkoo.

Tuo on Tuavetti Ruuskanen ite, / joka vajjoon neljänneksen häin / tuosta levveestä sängystä täättää. / Ihan outoo nähä om, mite / mies, raskaasti siinä kum makkoo näen, / niin toesellaeselta näättää / tässä hämärässä kesäsen yön / kum päevällä touhussa työn. / Kyllä raskaasti mies siinä makkookii, / mut raskaatpa om myös päevät. / Jop on pettännä unj, / kum perskattii / niätse yöksi jo huuleej jäevät.

Ja se kaekki, mikä näkkyy Tuavetin takkoo, / se on tämän Tuavetti Ruuskasen akkoo. / Niin pyöreenä, punakkana makkoo se / kum puolukka keskellä mättään, / kun on oekeel levitännä levveelle, / piän alla kum pittää se kättään. / Ja nii om pyöree ja pullee povi, / että paejan sissään se kaekki ei sovi. / Eipä tuollaeseks ihal luullunna oes, / kun se on, kum peitteen om potkinna poes, / koko kommeutesa kun näättää / koko sängyhhäm miltei se täättää.

On, onpa siinä akkoo kerraksee / etomiehelle niinkun tuo Tuavi. / Sanos mies mikä tahhaasa verraksee. / Ei näpit siinä tyhjee ruavi, / kun tuollaesta akkoo hammuiloo, / eipä sylet siinä sillon tyhjinä oo, / Eipä oon, eipä toesen kerran. / Oes akaks siinä isonnii herran.

Vuan toeset sängyt ja penkit nuo / ja kätkyt ja pankom piälys tuo / ne on täännä sitä perreel lissee. / Parj pienintä niistä vielä tissiä syöp, / Vuam muutamat kesällä jo marjoja myöp, / ja isommat jo aattaa issee. / Onpa humahellu siinä jo siunaas Herran / tuan pikkusen torpan yllä, / kul lapsia tullu on tusinav verran – / ja vielä niitä tulloo kyllä.

Mut tekevä ja terhakka immeinen / on Kaesa ja om myös Tuavi. / Ka Kaesa o eukko! Ei näpissä sen / oon paenava tääskään suavi. / Ja Tuavi om mies, jolta luistaa työ, / joka puuhoo ja puskoo ja hommoo. / Ol lyhyveks jiänynnä monnii yö, / tuan mökin kun se korpeer raevas. / Vuan palakittu on myös vaevas. /

Ja on kaekki nyt tekkoo ommoo. / Muu kaekki paetsi akkoo ja vanahinta poekoo, / joka ovensuupenkillä loekoo.  / Se olj Kaesalla jo sen tullessa talloo, / mut muutei sillä lie ollunnai. /  Vua onpa tuota karttunna kylyväntä-alloo, / niin tyhjästä vaekka sitä alakoo sae. / Niim puuhata vuan kun jaksaa, / nii aeka se vaevat maksaa.

Näen Tuavetti Ruuskasen torpassa / yön hetket ne iäneti kulukoo. / Vaen toukka se hiljoo tikittäen syöp / tuas tietäsä seinässä hirteen, / ja seinällä kello se tahtia lyöp / niin verkkasta sirkav virteen. / Yö uamuks alakaa kallistua, / kukol laalu jo kuuluu ulukoo.

                                                                                                Kalle Väänänen: Sanarrieskoo

 Piirros: Oki Räisänen

Piirros: Oki Räisänen