Taas on se aika vuodesta, jolloin täytyy muistella jo viime vuonna tässä blogissa kerrottua puujalkavitsiä lasten Punkkarirotta-vitsikirjasta. Vitsivitsi menee näin:
Opettaja oli antanut aineen kirjoittajille ohjeen välttää toistoa eli tautologiaa. Aineen aiheena oli kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg. Eräässä aineessa kirjoitettiin seuraavasti: "Kun Johan tuli 10-vuotiaaksi, Ludvig pantiin kouluun."
Ludvigin sekä Johanin - eikä vähiten Fredrikan, tuon armoitetun taustavaikuttajan - kunniaksi tähän kirjaillaan nyt yksi koskettavimmista suomalaisista kertovista runoista, nimittäin Saarijärven Paavo:
Saarijärven salomailla asui / tilallansa hallaisella Paavo,
perkas, hoiti ahkerasti maataan; / mutta Jumalalta kasvun toivoi.
Vaimoineen ja lapsineen hän siinä / niukkaa leipäänsä söi hiess’ otsan,
ojat kaivoi, kynti, touon kylvi.
Tuli kevät, hanki suli mailta, / myötänsä vei puolet orahista;
tuli kesä, raekuuro kulki, / kaatoi maahan puolet tähkäpäistä;
tuli syksy, kaikki ryösti halla.
Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui: / »Paavo parka, kovan onnen lapsi,
sauvaan tartu, Herra meidät hylkäs; / miero raskas, raskahampi nälkä.»
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: / »Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
Pane leipään puolet petäjäistä; / kaksin verroin minä ojaa kaivan,
mutta Jumalalta kasvun toivon.» /Pantiin leipään puolet petäjäistä,
kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo. / Lampaat myi ja siement’ osti, kylvi.
Tuli kevät, hanki suli mailta, / mutt’ ei orahia vesi vienyt;
tuli kesä, raekuuro kulki, / kaatoi maahan puolet tähkäpäistä;
tuli syksy, kaikki ryösti halla.
Rintoihinsa lyöden vaimo lausui: / »Paavo parka, kovan onnen lapsi,
kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs; / tuska kuolla, tuskempi tok’ elää.»
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: / »Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
Pane toinen puoli petäjäistä, / ojat kahta suuremmat ma kaivan,
mutta Jumalalta kasvun toivon.» /Pantiin toinen verta petäjäistä,
kahta suuremmat loi ojat Paavo, / karjan myi ja siement’ osti, kylvi.
Tuli kevät, hanki suli mailta, / mutt’ ei orahia vesi vienyt;
tuli kesä, raekuuro kulki, / mutt’ ei kaatunutkaan kaunis olki;
tuli syksy, halla kultaviljan / koskematta korjaajalle säästi.
Silloin Paavo polvistuen lausui: / »Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.»
Paavon vaimo polvistuen lausui: / »Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.»
Mutta miehellensä virkkoi vaimo: / »Paavo, Paavo, riemull’ ota sirppi,
nyt jo meillä alkaa ilon päivät, / nyt jo syrjään petäjäinen silkko,
nyt ma rukihisen leivän leivon.»
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: / »Vaimo, vaimo, sit’ ei kuri kaada,
veljeään ken hädässä ei hylkää. / Pane leipään puolet petäjäistä,
veihän naapurimme touon halla.»
(J. L. Runeberg, suom. P. Kajander)