Paavo Westerbergin kirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää ”Mahdolliset maailmat” Kansallisteatterissa kuvataan esitteessä kevään tapaukseksi. Vanhoille rutiineille uskollisena käytiin taas istumassa ennakkona tätä uutuutta. Produktiossa on ollut käsiohjelman mukaan töitä noin viidellekymmenelle eri alojen työntekijälle, joten pienestä satsauksesta ei ole kyse. Lavastus on vaikuttava, harpisti Lily-Marlene Puuseppin musiikki kaunista kuultavaa. Video-osuudet sopivat hyvin näytelmän muuhun rakenteeseen.
Tutustuminen jo varhaisella iällä jonkin työn sisältöön antaa työstä illusion sijaan realistisen kuvan, kun voi nähdä konkreettisesti, millaista työ on, mitä se vaatii ja mitkä ovat sen ilot ja haasteet. Näytelmän 12-vuotias poika Antti, jota esittää Marja Salo, saa juuri tällaisia kokemuksia elämässään ja valitsee myöhemminkin työn, johon on lapsena tutustunut.
Aikuista Anttia esittävä Eero Aho näkee takaumina erilaisia tilanteita, joissa hän on tehnyt valintoja jo lapsena ja koko kuluneen elämänsä aikana. Hän joutuu miettimään, olisiko hänellä ollut mahdollisuus tehdä myös toisin, valita muita mahdollisia maailmoita. Myös tässä hetkessä on pakko tehdä valintoja, joista ei aina etukäteen tiedä, miten onnistuneita ne ovat pitkässä juoksussa. On vain hypättävä tuntemattomaan. Antin tytärtä Annaa esittävä Pia Andersson asettaa Antin vastakkain eletyn elämän kanssa ja Kristiina Halttu Antin vaimona tarjoaa haastavan parin Ahon näyttelijäntyölle. Esko Salminen on ikääntyvä näyttelijä Lasse, jolla on kokemuksen tuomaa tietoa jakaa nuoremmilleen.
Millaisia vaikutuksia ydinperheellä, sen ristiriidoilla ja ympäristöllä on kasvavaan ihmiseen? Millainen vaikutus kasvavaan ihmiseen on sillä sillä, että hän valitsee harrastuksia, joista hän pitää ja jotka poikkeavat oman sukupuolen suosituista harrastuksista? Miten nämä asiat vaikuttavat hänen ammatinvalintaansa, sisäiseen maailmaansa, kaverisuhteisiin, mahdolliseen tulevaan perheeseen? Näitä kysymyksiä esitys pohtii tavoitteenaan varmaankin se, että katsoja omalta osaltaan ryhtyisi pohtimaan oman elämänsä valintatilanteita ja sitä, olisiko voinut valita toisin. Olisiko myöhemmälläkin iällä vieläkin mahdollista löytää uusia mahdollisia maailmoita?
Kuva: Stefan Bremer, www.kansallisteatteri.fi