Annettiinpa pahalle ja bling-blingille pikkusormi ja mentiin laulamaan joulua porukalla Kampin kauppakeskukseen, sinne, minne itseään kunnioittavat joulunrakastajat varovat visusti menevänsä näinä päivinä. Ja mikä yllätys, ei se paha vienytkään koko kättä, kun oli niin hauskaa, ainoastaan sen pikkusormen, ja laulukin lahjottiin glögillä ja joulutortulla.
Samalla tultiin välitarkastaneeksi myös Helsingin entisen linja-autoaseman takana ja funkkis-Lasipalatsin välissä ja alla tekeillä oleva Amos Anderssonin taidemuseon laajennus, paikka, jota innolla jo odotetaan. On siinä kyllä aika hyvällä paikalla taidemuseo, jotta jos ei porukat sinne tulevaisuudessa löydä, niin on kyllä näössä pientä viilaamista. Amoksesta voi tallustella suoraan Kiasmaan, nykytaiteen museoon, joka on entisen pääpostin vieressä. Pääpostin - joksi sitä vanha kansa edelleen kutsuu - isossa salissa on usein mielenkiintoisia valokuvanäyttelyitä ja takakulmalla sijaitsee kirjasto. Jos sekään ei vielä riitä intohimoiselle taiteen ystävälle, voi poiketa HAMiin, Helsingin kaupungin taidemuseoon, joka on entisessä Tennispalatsin talossa parinsadan metrin päässä Amoksesta. Kulttuuri on siis ominut kaikki nämä ”entiset sitä ja tätä” –rakennukset! Hienoa! Mikähän lie se seuraava uusi ja kulttuuria tukeva rakennus, joka on ”entinen” niillä samoilla kulmilla!?
Taidepläjäyksen jälkeen voikin mennä hiljentymään Kampin kuuluisaan puiseen kappeliin, joka on rakennettu ihan sitä tarkoitusta varten, mutta ahdettu tosi pieneen kulmaan Narinkkatorille keskelle ostosparatiiseja. Ehkä se saattaakin sen vuoksi olla tarpeellista tarpeellisempi juuri siinä paikassa!
