Tämä ranskalainen elokuva ((La Tête en Friche) vuodelta 2010 on jouluhumun jälkeiseen, pimeään vuodenaikaan mitä oivallisinta katsottavaa, se kun valaisee mielen ja tekee olon iloiseksi ja optimistiseksi niin kuin joulukin. Filmin on ohjannut Jean Becker ja se perustuu Marie-Sabine Rogerin samannimiseen romaaniin. Pääosissa esiintyvät Gérard Depardieu (1948 - ) ja Gisèle Casadesus (1914 - ).
Ranskalaisessa pikkukaupungissa, asuntovaunussa äitinsä vuokratalon pihassa asuva, satunnaisilla töillä itsensä elättävä ja puistossa lounassämpylänsä ahmiva, luonteeltaan kiltti Germain Chazes tapaa siellä sattumalta iäkkään, kirjaa lukevan rouvan Margueritten ja ryhtyy tämän kanssa juttusille. Heidän välilleen syntyy ystävyys, kun vanha rouva alkaa lukea miehelle otteita kirjoistaan; Albert Camus'ta, Romain Garya ja Louis Sepulvedaa. He tapaavat puistossa päivittäin kirjallisuuden merkeissä.
Germainilla on ollut jo kouluaikana sekä painossaan että lukemisessa ongelmia, joita on pahentanut opettajan ja hänen myötään muiden oppilaiden pilkallinen suhtautuminen. Lisäksi hän on iloluontoisen yksihuoltajaäidin Jacquelinen (huikea Claire Maurier) yhden illan vahinko, ja saa kuulla siitä jatkuvasti äidiltään. Äiti alkaa osoittaa vanhuuden ja sekavuuden merkkejä, ja Germain joutuu huolehtimaan hänestä koko ajan huolimatta äidin ivallisesta suhtautumisesta.
Vahvuutena Germainilla on mainio auditiivinen kuulo, jonka Marguerittekin huomaa. Mies muistaa kaiken, mitä Margueritte hänelle lukee. Kun Germain kuulee ystävänsä lukevan äidinrakkaudesta tai yksinäisyydestä, hän pystyy sanoittamaan omiakin tuntemuksiaan.
Elokuva tarjoaa iloa ja lohdutusta siinäkin mielessä, että se tahtoo osoittaa, että aikuisiänkin ihmissuhteiden avulla on vielä mahdollista saada korvaavia kokemuksia lapsuuden puutteista ja menetyksistä ja niihin liittyvistä osattomuuden ja katkeruuden tuntemuksista.