Tartuttiinpa Ranskan tämänhetkisistä kirjailijoista suosituimpiin kuuluvan Maylis de Kerangalin (1967 -) äskettäin suomennettuun teokseen Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (Réparer les vivants), jonka pohjalta on juuri valmistunut myös Katell Quillévérén ohjaama, Venetsian elokuvajuhlillakin tänä syksynä esitetty samanniminen elokuva (Réparer les vivants, Heal the Living). Ville Keynäs ja Anu Partanen ovat suomentaneet Quillévérén romaanin.
Tarina kertoo nuoresta surffaajasta, Simon Limbresistä, ja hänen sydämestään. Paluumatkallaan surffauskeikalta urheilija joutuu auto-onnettomuuteen ja sairaalassa hänet kokeiden jälkeen todetaan aivokuolleeksi, vaikka sydän vielä sykkiikin. Jo vuonna 1959 tutkijat Maurice Goulon ja Pierre Mollaret olivat laukaisseet kansainvälisessä neurologikonferenssissa uutispommin kertomalla, että lääketieteessä ”sydämen pysähtyminen ei enää merkitse kuolemaa, vaan se määräytyy aivotoiminnan lakkaamisesta. Toisin sanoen: jos en enää ajattele, minua ei enää ole.”
Kirjan tapahtumat kuvaavat onnettomuudesta lähtien niitä 24 tuntia, jotka vaikuttavat järkyttävällä tavalla monen ihmisen elämään. Lukija joutuu kokemaan Simonin vanhempien ja läheisten kaikki tunteet kauhusta ja epätoivosta surun kautta tapahtuman kieltämiseen ja ennen kuin niitäkään on ehditty lainkaan käsitellä, tulee eteen uusi järkyttävä asia; sairaalan kysymys, voiko Simonin terveitä sisäelimiä käyttää toisten ihmisten elämän pelastamiseen. Lupa pitää saada nopeasti, että elimet säilyvät siirtokuntoisina. Vanhemmat joutuvat surunsa syvimmillä hetkillä myös eettisten ja uskonnollisten kysymysten eteen, koska Simon itse ei ollut nuoren ikänsä vuoksi tehnyt luovuttamissopimusta.
Kirjailijalla on varmaan ollut lupa istua leikkaussalin lehterillä katsomassa kyseisiä elinsiirtoja, tapahtumien kuvaus on niin tarkkaa ja yksityiskohtaista. Lääkärien ja hoitohenkilökunnan etiikkaa, työn kuormittavuutta ja siinä jaksamista käsitellään kiinnostavasti. Asiaa pohditaan myös uutta elämää ja siirrännäistä kipeästi kaipaavan, mutta muuttuvaa tilannetta pelkäävän henkilön näkökulmasta.
Rankkaa ja tarpeellista luettavaa teos on. Ei suositella iltalukemiseksi, niin on painavaa asiaa; voi yöuni muuttua vain nukkumisen toiveuneksi.
