Iida Rauman (1984 - ) toinen romaani Seksistä ja matematiikasta kertoo Erikasta, jo lapsesta asti matemaattisena nerona pidetystä ihmelapsesta, joka aiheuttaa ihailua, kateutta ja hämmennystä lahjoillaan vielä yliopistoon päästyäänkin ja erityisesti sitten, kun hän alkaa tehdä uraa matemaatikkona. Erikan nousujohteinen ura saksalaisessa tiedemaailmassa katkeaa yllättäen, kun hänen miespuolinen työtoverinsa ahdistelee häntä. Sen seurauksena Erika muuttaa Berliinistä takaisin Suomeen, mutta ei enää tahdo päästä jaloilleen tapahtuneen jälkeen.
Erikalla on nuorempi, kehitysvammainen sisar, Emilia, joka on saanut lapsuusajan perheessä vanhempien jakamattoman suosion Erikan kustannuksella. Emilian lapsuudessa kokemat irrationaaliset pelot ja unihäiriöt kulkevat myös Erikan mukana ja alkavat voimistua Berliinissä tapahtuneen ahdistelun seurauksena. Lisäksi Erika ja lopulta myös hänen pitkäaikainen ystävänsä Annika alkavat saada uhkauskirjeitä, joiden sisällä on vain valkoista paperia.
Matemaattinen järkeily, jossa Erika on ollut vahvoilla koko elämänsä ja kuvitellut sen olevan kaikki, mitä hän tarvitsee, ei tuokaan apua, kun ehkä jo kaukaa lapsuudesta peräisin oleva tunnevyöry alkaa purkautua. Tuovi, seksuaaliselta identiteetiltään monitahoinen kirjastovirkailija, joka tuntee sekä Erikan että Annikan, osoittautuu merkittäväksi henkilöksi heidän molempien kannalta. Erikan isovanhempien kuoltua näiden taustalta löytyy suvun salaisuuksia, jotka eivät ole voineet olla painamatta jälkeään myös Erikan ja hänen perheensä elämään heidän sitä tunnistamatta.
Romaanin juoni on kiinnostava, vaikka Ojalan laskuopin häthätää kahlanneen onkin joskus vaikea seurata kaikkia niitä teoreettisia hienouksia, joita juoneen on sijoitettu. Tuntuu kyllä siltä, että ympäristökatastrofi ja luopumisen teema, joka teoksessa myös esiintyy, olisi voinut jäädä seuraavan kirjan aiheeksi. Tässä teoksessa on aineksia ja pureskeltavaa ihan tarpeeksi ilman niitäkin.
