Yöperhosia ja muita saalistajia

Katja Kettu, kirjailija, animaatio-ohjaaja, kolumnisti, laulaja ja mitä muuta vielä (1978 - ), on ollut esillä tänä vuonna erityisesti Kätilö-teoksensa filmatisoinnin vuoksi. Hän toimi myös elokuvan toisena käsikirjoittajana Antti J. Jokisen ohella.

Yöperhonen on Ketun neljäs romaani, joka kertoo hurjan ja monipolvisen tarinan Neuvostoliittoon paenneesta valkokenraali Malisen tyttärestä Irgasta.

Juoni lähtee liikkeelle Petsamosta vuonna 1937, jolloin nuori Irga lankeaa venäläisen akiteeraaja Suenhampaan pauloihin ja alkaa odottaa tälle lasta. Paikalliset asukkaat kormuuttavat hänet siitä teosta henkihieveriin, leikkaavat häneltä kielen ja ajavat häntä vielä takaa. Hän pakenee suutuspäissään hiihtämällä rajan yli ja uskoo ylkänsä häntä toisella puolella odottavan, mutta kuinkas käykään. Ennen pitkää Irga joutuu Vorkutan työleirille Jäämeren rannikolle ja löytää sieltä naispuolisen ystävän, jonka tuen avulla hän jaksaa ankaraa ja väkivallan täyttämää pakkotyötä.

Kirjan toinen päähenkilö, Verna, on käymässä Marimaalla Lavran peräkylässä vuonna 2015 isänsä, kansatieteen tutkijan, pyynnöstä. Isä on ollut siellä usein tutkimassa Stalinin vainojen uhreja, mutta onkin viimeisellä matkallaan päässyt hengestään. Verna menee tunnistamaan vainajaa ja löytää yllättäen tämän kurkusta yöperhosen.

Marilaisten uskomusten mukaan ihmisellä on kolme sielua, joista yksi, ört, voi liikkua öisin perhosena. ’Unennäkemistä nimitetään ”örtin kulkemiseksi”. Kun ihminen herää, palaa ört takaisin ruumiiseen. Myös sairauden aikana ört poistuu asunnostaan. Jollei se palaa, seuraa kuolema.’

Matkallaan Verna asuu ikivanhan mystikon, omalaatuisen ja umpimielisen Elnan luona. Tämä on omaksunut marilaisten vanhat taiat, tavat ja uskomukset, joita hän toteuttaa elämässään ja joiden varaan hän elämänsä luottaa. Elnan luona asui myös Vernan isä tutkimusmatkoillaan. Verna tajuaa, että isä oli ollut etsimässä Lavran kylästä jotain sellaista menneisyyteensä liittyvää salaisuutta, joka oli paljastumassa ja jonka vuoksi hänet sitten päästettiin päiviltä.

Yöperhonen on myös juonellisesti haastava rikosromaani; mitä oikein tapahtui, kuka kukin oikeasti oli ja miten kenellekin kävi. Yllätyksiä putkahtelee milloin minkäkin nurkan takaa. Ketun kieli on rajua, riehakkaan omaperäistä ja herkullista luettavaa. Ettei vain tämäkin kiehtova tarina joskus elokuvana nähtäisi. Jäädään odottelemaan.