Mikael Agricola (lat. maanviljelijä, n. 1510 – 1557) ja suomen kieli viettävät tänään juhla- ja liputuspäiväänsä ja on syytäkin, jos vilkaisee tämän jutun otsikkoa. Suomen pipliaseuran teettämän kyselyn mukaan (www. mtv.fi/uutiset 8.4.2015) kolmannes suomalaisista ei tiedä, kuka on suomen kirjakielen perustaja, vaikka se taitaa olla yksi niistä asioista, jotka opiskelevalle nuorisolle ensi tilassa tiedotetaan äidinkielen tunneilla jo epuista alkaen ja joka siunattu vuosi sen jälkeenkin. Agricola väännälsi aikoinaan Abckirian eli aapisen (1543), suomensi Se Wsi Testamentin (1548), ja monia muita kirkollisia tekstejä, kirjoitti maamiehille pellonviljelysoppia, toimi Turun piispana, uskonpuhdistajana, opettajana, sanaston kartuttajana, rauhanneuvottelijana ja ties minä ja sai vihdoin ja viimein jälkipolvilta arvonimen suomen kirjakielen isä.
Historian tunneilta muistetaan, miten Pernajan poika souti merellä vastatuuleen niin että tuhto tutisi ja airot vain natisivat eikä antanut myrskylle periksi. Siis että missä on Pernaja, jossa Mikael nuorukaisna venhollaan viiletteli? No ei sen kauempana kuin Itä-Uudellamaalla, vajaan sadan kilometrin päässä Helsingistä Suomenlahden rannalla, ja kuuluu nykyisin Loviisan kaupunkiin. Sieltä Mikael pääsi Viipuriin kouluun, kun kirkkoherra patisteli hänen vanhempiaan pojan sinne lähettämään. Siihen aikaan ei joka töllistä lähdetty opin tielle, se oli vain rikkaimpien ja lahjakkaimpien etuoikeus. Kauan eläköön nykyinen peruskoulu, joka tarjoaa ainakin aapisen ja lähtöeväät joka torpan lapselle!
Älä polje kirjaa kuin sika, vaikka siinä on jokunen vika, kerrotaan Agricolan kirjoittaneen vihapäissään, kun hän koki, että hänen työtään ei arvostettu tarpeeksi. No nyt kyllä arvostetaan senkin edestä. Olisi voinut tulla Mikaelista ihan hyvä biisinikkarikin, jos olisi elänyt tällä ajalla, niin rimmaa hyvin nuo loppusoinnut, toki kirjoitti ja käänsi hän virsiäkin suomen kielelle. Agricola tallensi myös kansanperinnettä ja hänen sanotaan laskeneen perustan nykyiselle uskontotieteelle ja folkloristiikalle. (www.wikipedia.fi)
Pipliaseuran mukaan ”yhteiskuntamme pelisäännöt, lainsäädäntö, tapakulttuuri, suomen kielen monet sanat, juhlapyhät… Kaikki nämä elämäämme leimaavat ja rikastuttavat asiat pohjaavat kristilliseen perinteeseen, joka suomenkielisen Raamatun välityksellä ja vaikutuksesta on siirtynyt sukupolvelta toiselle.” (www.piplia.fi)
Abckirian etulehdellä olevaa runoa jälleen lopuksi tankatkaamme, jotta ei unhotu Mikaelin täsmällinen kieli:
"Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se Sielun Hirmutta / mutt Cristus sen taas lodhutta.
Lue sijs hyue lapsi teste / Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina."