”Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää.”

”Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt.” ”Jokainen puutarhuri on parempi toista.” ”Jos haluat olla onnellinen yhden päivän, juo itsesi humalaan, jos kolme päivää, mene naimisiin. Jos kahdeksan päivää, teurasta sika ja syö se. Jos haluat olla onnellinen ikuisesti, ryhdy puutarhuriksi.” Näitä neuvoja jakelee kiinalainen viisaus ja ainakin viimeisen onnen osalta se pitänee paikkansa. Ei ole elämän aikana tullut vastaan ainoatakaan tuiki onnetonta puutarhuria, vaikka halla olisi vienyt viimeisenkin sadon niin kuin aikanaan itse Saarijärven Paavolta pesueineen.

Puutarhanhoidossa on samoja elementtejä kuin peruskorjauksessa ja timpuroinnissa; jotain pitää saada parempaan kuntoon kuin mitä se jokin oli ennen. Siispä ryhdytään kevätkylvöön, että voidaan toteuttaa tätä teesiä. Koska ennen turveruukut olivat tyhjiä ja niissä oli vain harmaanruskeata multaa, niin nyt niihin laitetaan siemen jos toinenkin ja peitellään hellästi. Sitten kastellaan varovasti joko keveästi suihkupullolla tai oikein kunnolla lotraten (jolloin siemenet kyllä karkaavat mullan alta pintaan ja homma on finaalissa, tietää kokenut). Ja katso; viikon, parin päästä on mullan seassa jo mojova kasa taimia tai ainakin yksi ainoa, kylvötiheydestä ja siementen hinnasta riippuen.

Sitten vain odotellaan ja mittaillaan viivoittimella taimien kasvuintoa ja voidaan välillä vähän nätisti hoputtaakin niitä puoliääneen, koska kasveille täytyy puhua, että ne viihtyisivät. Sopivia kasvuloruja ovat esimerkiksi Itse hoidan kukkamaani, rikkaruohot kitken (joka on turha lupaus, todellisuus selviää jo kesän puolivälissä)  ja  Maamies tai -nais peltoon pehmeään tai Kaurapellon pellonpellonpellon kaurapellon pientareella kasvaa kaunis kukka.