Näyttelijä Jussi Jurkasta (1930 – 1982), joka rakasti kirjoja ja aivan erityisesti suurmiesten elämäkertoja, on tehty oma elämäkerta, jonka on kirjoittanut teatteriarvostelija Lauri Meri.
Jurkan näyttämöllisen intohimon läpitunkemat vanhemmat, Emmi ja Eino Jurkka, hengittivät niin teatterin tahtiin, että kolmen heille syntyneen lapsen, Sakarin, Vapun ja nuorimpana Jussin, piti selvitä lapsuudesta ja nuoruudesta keskenään ja melko omillaan. Vanhempiensa antaman esikuvan mukaisesti heistä jokaisesta tuli kuitenkin näyttelijä, kustakin hyvin erilaisin painotuksin, Jussi Jurkalle sisarukset antoivat kuitenkin erityisen arvostavan lisänimen Taiteilija.
Lapsuus ja nuoruus elämänsä taiteelle antaneen näyttelijä-äidin ja perheen hajoamisen jälkeen kolmen lapsen yksinhuoltajan nuorimmaisena vesana oli raskas, yksinäinen, turvaton, isätön ja täynnä muuttoja paikasta toiseen. Toisaalta elämä taiteilijakuvioissa oli niin tuttua, että myös tuleva ura oli jo nuorena selvillä.
Kirjaan on koottu huomattava määrä Teatteri Jurkkaan, Intiimiteatteriin, Kansallisteatteriin ja suomalaiseen elokuvaan liittyvää kulttuurihistoriaa ja teatteritalojen seinien sisäpuolista tarinaa. Myös TV:n ja Yleisradion merkitys Jussi Jurkan näyttelijäntyössä tuodaan esiin. Ristiriitaiset suhteet vaihtuviin kumppaneihin verottivat kovasti Jurkan energiaa eikä sitä myöskään parantanut ongelmallinen suhde alkoholiin. Suhtautuminen omiin lapsiin ja heidän tarpeisiinsa sisälsivät myös erilaisia jännitteitä, joiden lukija mielellään kuvittelisi juontuneen rikkonaisesta lapsuudesta.
Taide ja intohimo näyttelemiseen oli kuitenkin aina se, joka piti hengissä vaikeinakin aikoina. Siitä kertoo elämäkerran lopussa oleva mittava merkittävien roolien luettelo. "Sain roolin, johon en mahdu" on vanha sanonta. Jurkan kohdalla näyttää siltä, että hän sujuttautui rooliin kuin rooliin ja teki siitä sellaisen kuin parhaaksi näki.
