Minna Leino on suomentanut ja ohjannut Kansallisteatteriin englantilaisen Martin Crimpin näytelmän Onnellisuuden tasavalta (In the Republic of Happiness). Kyseisen kirjailijan muita Kansallisteatterissa aiemmin esitettyjä näytelmiä ovat Tapaus A. ja Julmaa ja hellää.
Onnellisuuden tasavallassa vierailevaa katsojaa ei päästetä vähällä, ei myöskään aliarvioida katsojan omaa ajattelukykyä, niin on hurjaa menoa lavalla ja katsojan takaraivossa - vai oliko se jommassakummassa aivolohkossa – hänen yrittäessään pysyä mukana tässä toisaalta hervottoman hauskassa, mutta paljon hankalia ja piinallisia ajatuksia herättävässä satiirissa.
Juttu lähtee liikkeelle jouluaattona, kun perhe istuu juhla-aterialla. Ovesta ilmestyy Bob-eno, joka tulee pikaisesti kertomaan vaimoltaan erikoisia terveisiä koko perheelle. Siitä lähtee vyörytys, jossa mukana pysyäkseen pitää ottaa kunnon ote penkin käsinojista. Kyse on ennen kaikkea siitä, kuinkahan yksilöllisiä otuksia me ihmiset itse asiassa olemmekaan – vai olemmeko - ja mitä tarkoittaa muiden kannalta se, että pyrimme keinoja kaihtamatta oman henkilökohtaisen onnemme maksimointiin.
Koska tuntui, että esityksen jälkeiset ajatukset olivat hajallaan kuin Hujasen eväät, piti varmuuden vuoksi vilkaista tutkija Jari Ehrnroothin blogikirjoitusta Onnellistuttava vapautus sulle ja mulle, jossa käsitellään muun muassa kyseistä näytelmää. Näytelmän sanotaan kulkevan Dante Alighierin Divina Commedian jalanjäljissä, mutta täytyypä oikein miettiä, millä tavoin. Kyseinen teos on luettu useampaankin kertaan (kyllä on!), joten varmaan tieto siitä ennen pitkää päähän mennä rämpii, kun jaksaa vuotella.
Esityksen rooleissa ovat Milka Ahlroth, Hannu-Pekka Björkman, Markku Maalismaa, Cécile Orblin, Terhi Panula, Kristo Salminen, Marja Salo ja Alina Tomnikov.
