”Pigalle, Pigalle, siel’ oltiin mä ja Kala-Kalle yössä Pariisin…” lauloi aikoinaan Tippavaaran vanha isäntä Oke Tuuri Yleisradion lauantai-illan Kankkulan kaivolla -ohjelmassa, jota väki hartaana kuunteli, kun ei telsuakaan ollut. Pigallella käytiin tietenkin ja Moulin Rougea, vanhaa kabareeteatteria, ihmeteltiin iltahämärissä. Meno näytti olevan ihan ennallaan varhaisempiin vuosikymmeniin ja –satoihin ja paikasta tehtyyn musikaalielokuvaankin (Moulin Rouge, 2001, ohj. Baz Luhrmann) verrattuna.
Montmatre ja siellä sijaitseva Rue Poulet, jolla oli onni asua, on tällä hetkellä yksi Pariisin trendikkäimpiä kulmia. Alueella asuu ja työskentelee paljon boheemia porukkaa ja monikulttuurista väkeä, lähistöllä on viikonloppuisin avoinna afrikkalainen tori ja Rue Poulet on täynnä oikojien, kähertäjien ja afrikkalaisia kampauksia tekevien pienyrittäjien asiakkaita tai muuten vain hengailevia kavereita tupaten täynnä olevia liikkeitä. Katu peittyy iltaisin puodeista karanneisiin hiustuppoihin ja irtolisäkkeisiin. Läheisen Sacre-Coeur -kirkon kellot soivat kukkulan laelta ja meno on vilkasta ja elävää. Erakkokansan edustaja pyörittelee vain silmiään ehtiäkseen nähdä kaiken, mitä milloinkin tapahtuu.
