Édouard Louis (s. 1992), vanhempiensa antaman nimen perusteella alun perin Eddy Bellegueule, päättää muuttaa nuorena kaiken siihenastisessa elämässään, koska kasvaminen ympäristössä, joka torjui hänet ja tarjosi hänelle enimmäkseen näköalattomuutta ja puutetta, osoittautui hänelle sietämättömäksi. Louisin kirja Muutos: metodi (Changer: méthode) koostuu tästä vuosia kestäneestä ja uuvuttavasta prosessista, jonka lopputulemana hän ryhtyy kirjoittamaan siitä, mitä tuon prosessin läpikäyminen on merkinnyt hänelle ihmisenä sekä suhteessa taustaansa ja kirjalliseeen uraansa.
Aggressio lapsuudessa koetusta pilkasta ja elämän antamista laihoista eväistä antaa kirjoittajalle voimavaroja, joiden ja myös ymmärtävien ihmisten avulla hän ponnistaa eteenpäin. Pääsy lukioon, joka kotipaikkakunnan nuorille oli harvinaista, on ensimmäinen askel vapauteen. Ystävystyminen Elenan ja muiden eri maailmassa elävien ihmisten kanssa avaa tietä uuteen todellisuuteen. Siihen tutustuttuaan eri yhteiskuntaluokkien epätasa-arvoisuudelta ei voi enää ummistaa silmiään; kysymykset oikeudenmukaisuudesta heräävät ja ymmärrys omaa taustaa kohtaan alkaa lisääntyä.
Louis on kirjoittanut omasta elämästään useita romaaneja, joista jo ensimmäinen Ei enää Eddy teki hänestä kuuluisan. Muita suomennettuja teoksia nyt puheena olevan lisäksi ovat Väkivallan historia, Kuka tappoi isäni, Naisen taistelut ja muodonmuutokset, Monique pakenee ja viimeisin on tänä vuonna suomennettuna ilmestynyt Luhistuminen. Lotta Toivanen on suomentanut kaikki mainitut teokset.