Noora Vaaralan (s. 1981) kirjoittama elämäkertateos Sarviini puhkeaa lehti – Ihmeellinen Reidar Särestöniemi lainaa otsikkoonsa taiteilijan itsensä kirjoittamaa kuvausta innoittavan ihmissuhteen löytymisestä.
Reidar Särestöniemi (1925–1981) oli kotoisin Kittilän Kaukosen kylästä ja hänen ateljeensakin oli siellä, kuten edelleenkin on. Taiteilija opiskeli kyllä Helsingissä ja sen aikaisessa Leningradissa, mutta veri veti takaisin taiteen juurilähteille, joista hän ammensi tuotantonsa. Eläessään Särestöniemi herätti etenkin perinteisen taidemaailman piireissä ristiriitaisia ajatuksia, tunteita ja syrjintääkin, kuten kirjan kirjoittaja toteaa. Kuuluminen vähemmistöön ei Särestöniemen elinaikana myöskään helpottanut suhtautumista, vaikka asiasta vaiettiinkin.
Kirjan mukaan Särestöniemi oli - maallikon mielestä oikeastaan yllättävää, jos ajattelee hänen alkukantaisia teoksiaan - myös taiteen väärentäjien listoilla, ja silti monet hankkivat hänen taulujaan arvioimatta niiden alkuperäisyyttä. Kuinka ollakaan, juuri nytkin parhaillaan avoinna olevasta Särestöniemen töiden taidenäyttelystä on löydetty jälleen yksi teos, jota epäillään väärennetyksi.
Vaaralan kirja tuo esiin pohjoisen taiteilijan elämän ristiriitaisuuden ja myös taiteellisen tunnustuksen saamisen tärkeyden. Vaikka vaikutusvaltaisia politiikan parista ja muualta löytyneitä ystäviä olikin kosolti, myös taiteen puolelta tullut hyväksyntä olisi ollut tarpeen. Kulttuurihistoriallisesti arvokasta on, että Särestöniemen koti ja museo saatiin pelastetuksi, ja että tähänkin työhön osallistuneiden ponnistelut tulevat kirjassa huomioiduiksi.
