Hotelli Flamingo

On tyttö nimeltä Anna Dupont, joka hyppää taksista Rantabulevardilla ja näkee ensimmäisen kerran elämässään isotädiltään perinnöksi saamansa räjähtäneen, siivottoman näköisen ja kolme vuotta asumattomana olleen hotelli Flamingon. Sitä asuttavat edelleen ovivahti N. Karhu ja vastaanottovirkailijana työskentelevä rengashäntämaki Makke; kummallakaan ei tosin ole mitään työtä, mutta ei toisaalta muuta kotiakaan. Vieraat ja muu henkilökunta ovat siirtyneet samalla paikkakunnalla olevaan hienoon hotelli Hohtoon, joka tarjoaa enemmän luksusta ja elämyksiä. Anna päättää käydä töihin ja kunnostaa Flamingon entiseen loistoonsa tenniskenttineen, uima-altaineen ja vieraanvaraisine palveluineen. Siinäpä riittääkin hieman puuhaa.

Onneksi apujoukkoja tulee paikalle juuri silloin, kun heitä tarvitaan. On kokki Madame Le Possu, piccolohiiri Vinku, tarjoilija Eeva Koala, Venla Virtahepo, Stella Kirahvi ja monia muita, myös hotellin vieraita, jotka auttavat innolla. Mutta sitten saapuu vieraaksi pelottava Herra Harmaja ja hänen jälkeensä hotelli Hohdon omistaja Viljami Villipeto seurueineen. Mitä Anna tekeekään siinä tilanteessa?

Tämä Alex Milwayn sekä kirjoittama että kuvittama noin 6-9 -vuotiaille suunnattu helppolukuinen ja rento kirja kuljettaa lukijansa alun hankaluuksien ja erilaisten haasteiden jälkeen tilanteeseen, johon voi myös kuvitella menestyksekästä jatkoa. Kirjan on suomentanut Aila Herronen.

Pikku naisia

Tulipahan nyt pieni myönteinen ongelma, kun piti miettiä, laitetaanko Pikku naisia -elokuvasta kertova juttu myös Pikkutimpurin puolelle. Molempi parempi, jos muistaa taannoista leffateatterin katsojaprofiilia; äidit ja tyttäret sulassa sovussa, ja joku rohkea mieskin uskaltautunut katsomaan tätä nuorten naisten eri mahdollisuuksia ja rooleja pohtivaa elokuvaa, josta riittää ammennettavaa myös nykypäivän pohdintoihin.

Pikku naisia on alun perin Louisa May Alcottin kirjoittama romaani, joka kertoo kirjailijan omasta lapsuudesta lähellä Bostonia. Teos oli alun perin kaksiosainen ja myöhemmin se ilmestyi yhtenä osana vuonna 1880. Kirja kertoo neljän sisaruksen, Megin, Jon, Bethin ja Amyn perheestä, heidän elämästään ja tulevaisuuden haaveistaan. Äiti yrittää luotsata villiä tyttölaumaa pysymään edes jossain kuosissa isän ollessa koko ajan poissa rintamapappina Yhdysvaltain sisällissodassa.

Onkohan kukaan elokuvan ystävä välttynyt näkemästä ainakin jotain versiota tästä kirjasta tehtyä elokuvaa, se on nimittäin filmattu aiemminkin useita kertoja ja vielä nyt tämä parhaillaan katsottavana pyörivä, jonka on ohjannut näyttelijä, käsikirjoittaja Greta Gerwig. Leffaan on satsattu hyvä näyttelijäkattaus; mukana ovat niin Saoirse Ronan, Emma Watson, Florence Pugh, Eliza Scanlon, Meryl Streep ja juuri tänä vuonna elokuvasta Marriage Story naissivuosan Oscarin pokannut Laura Dern, joka Pikku naisia -elokuvassa esittää tyttöjen äitiä. Laurieta, naapurin varakasta nuorta miestä esittää Timothée Chalamet. Elokuva sai parhaan puvustuksen Oscar-palkinnon.

Meren syvyyksiin ja Maan uumeniin

Rinna Saramäen (tekstit) ja Sami Saramäen (kuvat ja taitto) hauskat ja uudenlaiset lasten tietokirjat Meren syvyyksiin ja Maan uumeniin tarjoavat luonnontieteisiin liittyvää tietoa jännittävällä tavalla. Kirjojen päähenkilöt: kapteeni, assistentti, meribiologi, koira Luttinen ja mekaanikko-robotti, seikkailevat ensimmäisessä kirjassa tutkimusalus Langustilla meren pohjan ihmeellisyyksiä tutkimassa. Toisessa kirjassa, jossa viidakkoajoneuvo Kalderan lokin avulla painutaan maan alle, mukana on heidän lisäkseen vielä tulivuoritutkija. Kirjojen tapahtumat kerrotaan dialogina henkilöiden kesken ja aiheeseen liittyvä informaatio todetaan lyhyesti. Tarinoihin on saatu kihelmöivää jännitystä kuvaamalla hymiöllä tunnelmaa miehistön keskuudessa, kun on jouduttu vaarallisiin tilanteisiin. Tiivistetty tieto välittyy lukijalle pienissä info-ruuduissa kirjan alussa ja lopussa. Lisänä - rikkana rokassa - on se idea, että taskulampulla tai kännykän valolla sivua takaa valottamalla elävöitetään kirjan kuvia muutoin näkymättömissä olevien kuvien avulla. Tämmöisen hauskan oivalluksen jälkeen voi kyllä hyvin ymmärtää, että kirjat kiinnostavat uudesta tiedosta ja tekniikasta innostuneita lukijoita.

Ellenistä edelleen

Suomen supernaisia - kuvakirjasarjan toisena teoksena on Leena Virtasen kirjoittama Ellen! Taiteilija Ellen Thesleffin elämä ja villit värit, teoksen kuvat ja ulkoasu ovat Sanna Pelliccionin käsialaa. Aiemmin tässä sarjassa on samoilta tekijöiltä julkaistu teos Minna! Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot (2018).  Sarjan tarkoitus on tutustuttaa nimenomaan lapsia ja nuoria kuuluisien suomalaisten naisten merkitykseen ja heidän elämänhistoriaansa, joihin sarja antaa mahdollisuuden tutustua helpon tekstin ja visuaalisen kuvituksen avulla.

Ellen-teoksessa kuvataan taiteilijan lapsuutta, perheen ja Muroleen kesäpaikan Casa Biancan merkitystä, ja muiden muassa ensimmäistä kuuluisaa maalausta Kaikua, omakuvaa sekä kansainvälisyyden ja Firenzen taidemaailman ja Italian valon merkitystä Ellenin taiteeseen ja sen väreihin.

Ellen Thesleffin (1869-1954) elämästä on tässä blogissa kirjoitettu aikaisemmin HAMin näyttelyn yhteydessä (ks. KT 09.07.2019).

Tunnetko Peppi Pitkätossun – Känner du Pippi Långstrump?

Jos vastaa edellisiin kysymyksiin hiemankin epäilevästi, niin nyt on tilaisuus korjata asia ennen joulua ja vieläpä visuaalisen iloittelun avulla. Kansallisoopperassa voi nähdä parhaillaan Peppi Pitkätossu - Pippi Långstrump -baletin, joka pohjautuu kirjailija Astrid Lindgrenin kuuluisiin lastenkirjoihin maailman vahvimmasta tytöstä, joka asuu Huvikumpu-huvilassa apinansa Herra Tossavaisen ja hevosensa Pikku-Ukon kanssa. Naapurissa asuvista lapsista Tommista ja Annikasta tulee Pepin hyviä ystäviä ja he järjestävät keskenään kaikenlaista hauskaa härdelliä ja kauhistuttavat samalla lähistöllä asuvia aikuisia. Pepin äiti on kuollut ja esiintyy tarinassa enkelihahmona, Pepin isää, kapteeni Efraim Pitkätossua, joka on Etelämeren kuningas, lähdetään sitten ihan porukalla meriteitse morjestamaan, ja matkalla tapahtuu kaikenlaisia hauskoja ja jännittäviä asioita.

Peppi Pitkätossu-baletin takana on ruotsalainen konkarijoukko; jälki on sen mukaista ja Lindgrenin alkuperäistä tarinaa arvostavaa eikä ole myöskään unohdettu Ingrid Nymanin ihan eeppisen kuvituksen jatkuvuutta. Koreografian on suunnitellut Pär Isberg, katutanssin Karl Dyall, ja musiikista vastaavat Stefan Nilsson ja Greg Riedel. Lavastus ja näyttämötoteutus kaikkinensa on nautittavaa katsottavaa. Pepin roolissa vuorottelevat Salla Eerola, Linda Haakana ja Abigail Sheppard.

Tämä anarkisti Peppi - Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu -on saanut toimia monen sukupolven ajan tyttöjen voimahahmona, ensimmäinen Peppihän julkaistiin jo vuonna 1945. Baletissa nähdään monia kulttuurisia tanssiperinteitä, kun lapset ovat Pepin isää tapaamassa. Peppi-baletti on omiaan kaikille tanssia rakastaville, sekä aikuisille että erittäinkin lapsille, ja voi kyllä uskoa, että esityksen jälkeen monenkin jalka vipattaa ja tulee mieleen, että olisiko se tanssi sittenkin se mahdollinen harrastus tai jopa tulevaisuuden ammatti.

Kettujuttuja - kolme hännäkästä tarinaa

Kaija Pannulan teksti ja Netta Lehtolan kuvitus kirjaan Kettujuttuja - kolme hännäkästä tarinaa kertoo kolme tarinaa ketusta: Kettu maalaa, Kettu haluaa olla yksin ja Kettu kasvattaa ruusuja. Selkeitä kuvia on paljon ja tekstiä on niukasti; siitä syntyy kirja, jota perheen pieninkin jaksaa seurata. Kirja sopii myös unilukemiseksi rauhallisten tarinoidensa ja onnellisten loppujensa ansiosta.

Utelias kettu ja muita nisäkkäitä

Mikä on oravannahan hinta euroina? Miksi petoeläimet eivät oikein kelpuuta päästäisiä ruuaksi? Kasvavatko eläinten hampaat niiden elinaikana? Mikä onkaan Suomen ainoa myrkyllinen nisäkäs? Nukkuvatko sudet päiväunia?  Ovatko eläimet stressaantuneita?

Näin isänpäivän vieton ja perheen yhteisen vapaa-ajan tiimoilta näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin voi saada vastauksen, jos ottaa käsiinsä Juha Laaksosen ja Riku Lumiaron kekseliään Utelias kettu ja muita nisäkkäitä – 1000 ilmiötä Suomen luonnosta -teoksen. Laaksosen ja Lumiaron kirja on koko perheen luontokirja ja sellainen, että kyseenä olevasta ilmiöstä voi saada helposti selkoa tutustumalla yhteen aukeamaan kerrallaan.  Komea kuvitus ja Satu Kontisen havainnolliset piirrokset tukevat oivaltavasti kirjan tekstejä.

Niin, ja vielä siihen oravannahan hintaan; kirja kertoo, että suomalaisten verotuksen vanhimpia perusyksiköitä on kiihtelys, eli 40 oravannahkaa. Se ei vain vielä kerro, mikä oravannahan hinta oikeastaan on, joten ei auttane muu kuin hankkia käsiinsä tämä mielenkiintoinen kirja ja yrittää ottaa selvää asiasta.

Kesänaapurit

Harmaja varis vaimoineen / asusti honkapuussa. / Siit oli kaunis näköala, / luontoa Suomen sievoinen pala. / Ja oltiin toukokuussa.

Toinenkin tuuhea honkapuu / siin oli lähellä aivan. / Siinäkin oiva pesimispaikka, / ylhäinen koti kotkalle vaikka, / jos näkee rakennusvaivan.

Harakkaherra rouvineen / tuli lentäen illansuussa. / - Tähän me jäämme jo ensi yöksi. / Ja nauroivat vekkulit ensi työksi. / Ja oltiin kesäkuussa.

Harmaja varis vaimoineen / seurasi salaa myötä. / - Se, se vasta on hienoa sakkia, / käyttävät silkkistä hännystakkia, / kun tekevät muuraustyötä.

Niin kulkivat päivät kultaiset / ja sujuivat suviset työtkin. / Suvituulonen tuuditti hellien noita / niin variksia kuin harakoita. / Ja valoisat olivat yötkin.

Isävaris se raakkui riemuissaan, / kun emo jo poikaset kuori. / Ja harakka hermostuneena jo huusi: / - Pidä, veikkonen, pienemmällä jo suusi, / kun hautoo rouvani nuori.

Isävaris se vastasi ilkkuen: / - Vai hautoo se hieno vasta! / Se homma on minusta myöhäistä hiukan, / vaan kenties hän saanut on ravinnon niukan! / Meill’ on monta jo pulskaa lasta.

Taas kerran noustessa auringon / isäharakka nauroi kuin hurja. / Emovaris hän tyrkkäsi kylkeen isää: / - No, nyt ne on saaneet perheenlisää. / Jo lopeta naurusi, kurja.

Niin varttuivat pienoiset kummallakin, / ne ain oli einettä vailla. / Oli perheitten kesken pientä kiistaa, / kun isät ja emot etsivät riistaa / noilla yksillä erämailla.

Varisemo se ensinnä poikaset toi / puun oksalle päivänvaloon. / Ja harakkaemo se ilkamoi: / - Noin rumia lapsia olla voi, kun kuuluvat toiseen taloon.

-Ei meidän lapsemme lainkaan saa / olla seurassa moisten moukkain. / Ne ovatkin säätyä huonompaa, / me etsimme seuraa hienompaa, / kuin tuollaisten tunkiotoukkain.

Ja sitten se oksalle poikansa toi / niin nauraen mielevästi! / Ja niill’ oli sininen silkkitakki / ja uusinta muotia untuvalakki / ja hohtavan valkea västi.

Ne poikaset keikkui ja keimaili / ja tanssivat taitavasti. / Vaan yltiöpäisin oksalta vieri, / se mukkelis, makkelis ilmassa kieri / ja muksahti maahan asti.

Ja siin oli lähde juurella puun / ja siihen se tanssija vajoo. / Sit ei huomannut lainkaan kotiväki, / emovaris sen vaaran yksin näki - / se tokkohan tuohon kajoo?

Varis taisteli pienen taistelun, / jopa pilkat se anteeksi antoi. / Ja pahan hän hyvällä kaiken kosti, / hän hukkuvan hellästi lähteestä nosti, / sen äitinsä helmaan kantoi.

Nyt alkoivat ajat armahat, / kun rakkaus vihan voitti. / Nyt käytiin vierailla naapurissa / niin ihmeen hauskoissa iltamissa. / Ja Metsola kannelta soitti.

Kun neuvoi harakka poikiaan, / niin kuunteli hartaana salo. / Se opetti äänellä kaikuvalla, / että arkisen harmaankin puvun alla / voi sykkiä sydän jalo.

  Immi Hellén (1861-1937), Punaposki, Kultasuu – runoaarteita: Kesänaapurit

Kuu ja Bää

Iki-ihana kirjailija Aulikki Oksanen on monipuolisesti taitava tekstintekijä, kuvittaja, myös näyttelijä. Hän on kirjoittanut romaaneja, novelleja, näytelmiä, runoja, lastenkirjoja ja mitä vielä muuta, eli tekstiä laidasta laitaan. Moni tuntee ehkä parhaiten Oksasen laajan runo- ja laulutuotannon, ja niistä klassikoiksi muodostuneet laulut, kuten Sinua, sinua rakastan, Kenen joukoissa seisot, Kuka kertoisi minulle, Laulu siirtotyöläisestä, Puhu minulle rakkaudesta vain joitakin mainiten.

Lastenkirja Kuu ja Bää riimittelee Oksasen sanoin ja omintakeisesti kuvitettuna eteemme Bään, pikku vuonan, joka hortoilee yöllä metsässä melko huolettomasti, kuten lapsukaisten tapana on. Kuu on kadottanut hampaansa, Bää auttavaisena lähtee etsimään sitä pimeässä ja törmääkin yllätykseen. Kun Bää on auttanut Kuuta, niin Kuukin vuorostaan sitten auttaa pikku ystäväänsä, ja kuten lastenkirjaan kuuluukin, loppu on onnellinen.

Raparperin alla

Äidin kasvimaalla, raparperin alla, / sammakolla koti oli kultainen.

Alla ruohomatto, päällä lehtikatto, / hirsiseinä vihreä ja punainen.

Hämärä, viileä, sammakon mielest’ on viihtyisää.

En mä siedä kuumaa, sammakko se tuumaa, / raparperipensaan alla lymyää.

Äiti puuron laittoi, raparperin taittoi, / hirsiseinä rusahtaen katkeaa.

Sammakko se loikki, pihanurmen poikki, / viinimarjapensaan alle katoaa.

Ai, ai, hyi, säikähtyi, äiti ja kirkaisten perääntyi.

Yksi varsi jäikin, hyvähän on näinkin, / päivänvarjon sammakko se siitä saa.

                                              San. Sirkka Valkola-Laine

Mur-mur

Kaisa Happosen kirjoittama ja Anne Vaskon omaperäisesti kuvittama katselukirja Mur ja tähti jatkaa tekijöiden pikkukarhu Murin elämästä kertovaa sarjaa. Sarjan aiemmat kirjat Mur, eli karhu ja Mur ja mustikka ovat, kuten tämä viimeisinkin, Tammen kustantamia.

Metsän asukkaat tuijottavat öisin tähtiä sanaakaan hiiskumatta, mutta Murin on vaikea olla hiljaa. Pöllö ja kettu, tuulikin, ärsyyntyvät, kun Murin tekee mieli koko ajan kysellä erilaisia asioita tähdistä. Onneksi Iso, Murin emo, ei ärsyynny lapsukaisensa kyselyistä. Juoneen mahtuu yksi oikein iso kysymys ja monta pienempää, sopivassa määrin pienen lapsen omaksuttavaksi. Kirja soveltuu perheen pienimmille yhdessä luettavaksi aikuisen kanssa.

Ihmeellinen Minna 19.3.

Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset on tietokirjailija Elina Lappalaisen panos tänä vuonna ja juuri tänään 175 vuotta täyttäneen Minna Canthin (1844-1897) elämän esittelyyn. Tässä lasten kuvakirjassa Elli ja Hanna -siskokset etsivät mummin kanssa eräiden suomalaisten vaikuttajanaisten ”ihmevoimakiviä” eli sitä erityistä voimaa, mikä kunkin naisen taustalla on ollut. Teoksessa esitellään kirjailija Minna Canthin lisäksi kehitysbiologi Irma Thesleff (s. 1948), tähtitieteilijä Liisi Oterma (1915-2001), presidentti Tarja Halonen (s.1943), kirjailija ja taiteilija Tove Jansson (1914-2001) ja Marimekon perustaja Armi Ratia (1912-1979). Jokaisen suurnaisen esittelyssä kerrotaan, milloin kyseinen henkilö on syntynyt tai eli, mikä on hänen ammattinsa, ja mistä saavutuksista hänet tunnetaan. Kuvamaailman on suunnitellut ja luonut graafikko Ilona Partanen.

Suomen historiasta löytyy tietenkin monia muitakin suurnaisia, kuten poliitikkoja, yrittäjiä ja taiteilijoita, tähän joukkoon ovat mukaan päässeet nämä kuusi merkittävää edustajaa. Lapsille suunnattu kuvateos pyrkii innostamaan erityisesti tyttöjä valitsemaan juuri sellaisia ammatteja ja eteenpäin menon väyliä, joista he itse ovat kiinnostuneita, pelkäämättä sitä, että ne eivät jostain syystä sopisi tytöille. Kirja on mukavaa lukemista myös aikuiselle ja sen perusteella voi saada inspiraation tutustua näihin merkittäviin naisiin syventymällä muutoinkin heidän tuotantoonsa.

Suomen kansan sormiloruja

Peukalopotti, / Suomensotti, / Oltermanni, / Kultaralli, / Pikkurilli.

Täin tappaja, / Potin nuolija, / Pitkä-Heikki, / Nimetön Matti, / Pien-Antti.

Peukaloputtis saaviin putosi, / Suomen suttis sen pelasti, / Lonkermanni sen kehtoon peitti, / Kultakranni tuuditti, / Pikkurilli rumpua löi / ja kaikella tavalla metelöi.

Mennään maata, mennään maata, sanoo nämä kaks, / ensin syödään, ensin syödään, sanoo nämä kaks. / Mistäs syödään, mistä syödään, sanoo nämä kaks. / Mamman kaapista, mamman kaapista, sanoo nämä kaks. / Me kans, me kans, sanoo nämä kaks.

Kukko puuron keittää, / kana maidon lämmittää, / varis lattian lakaisee, / pääskynen lusikat pesee, / västäräkki voin suolaa. / Kotkat lensi kutsumaan / kahdeksan kaupungin lävitse, / yhdeksän meren ylitse.

Harakka huttua keittää, / hännällänsä hämmentää, / pyrstöllänsä puistelee, / noukallansa koittelee, / panee suolaa, / panee sokeria, / antaa tälle, / antaa tälle, / antaa tälle, / antaa tälle, / - tälle ei annakaan!

Suomen lasten runotar, toim. Kaarina Helakisa

Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä 28.2.

Muumit rulettaa taas

Tänään se siis alkaa, illalla kello kahdeksan, primetime-ajassa, uusi Muumilaakso-sarja telsussa YLEn kanavilla. Sarjaa on hehkutettu jo hyvän aikaa etukäteen ja kehuttu sen kokonaisuutta ja sopivuutta sekä lapsille että aikuisille (esim. HS 22.02.2019). Ohjaajaksi on saatu tunnettu britti Steve Box (mm. Wallace & Gromit -sarja) ja näyttelijöiksi koko joukko sekä maailmalla tunnettuja staroja että suomalaisia tuttuja ääniä. Odotettavissa siis on, että kohta juodaan muumimukista hevosenmaitopirtelöä Mongoliassa ja vuohenmaitodrinkkejä Tansaniassa ja eiköhän lapinmieskin polttane suurennuslasilla auringossa kuksaansa muumipeikko-hahmon. Aiemmin tehdyistä muumitarinoista moni muistanee vielä vuosilta 1990-1992 olevan Denis Livsonin Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan, joka sai erityisesti japanilaiset innostumaan näistä sympaattisista hahmoista.

Tämän uuden sarjan tuottajan, Marika Makaroffin, mukaan 26 jaksoa sisältävä ja 21 miljoonaa maksanut suomalais-brittiläinen tuotanto on suomalaisittain kaikkien aikojen kallein tv-tuotanto. Jos Tove Janssonin luomien Muumi-tarinoiden sanoma ystävällisyydestä ja suvaitsevaisuudesta välittyy sarjan avulla eri puolille maailmaa, satsaus on varmaan vaivan ja rahan arvoinen. Sarjan suositusikäraja on 7 vuotta.

Tove Janssonin muumitarinat (www.kirjastot.fi):

Muumit ja suuri tuhotulva, WS 1991. (Småtrollen och den stora översvämningen, 1945).
Muumipeikko ja pyrstötähti; WS 1955. (Kometjakten, 1947, ny uppl 1956 med titeln Mumintrollet på kometjakt, ny uppl 1968 med titeln Kometen kommer.)
Taikurin hattu, WS 1956. (Trollkarlens hatt, 1949/1968.)
Muumipapan urotyöt, WS 1963. (Muminpappans bravader, 1950/1961, ny uppl 1968/1980 med titeln Muminpappans memoarer.)
Vaarallinen juhannus, WS 1957. (Farlig midsommar, 1954/1980).
Taikatalvi, WS 1958. (Trollvinter, 1957/1974).
Näkymätön lapsi, WS 1962. (Det osynliga barnet och andra berättelser, 1962/ 1974.)
Muumipappa ja meri, WS 1965. (Pappan och havet, 1965/1980.)
Muumilaakson marraskuu, WS 1970. (Sent i november, 1970/1980).   

”Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.” (Tove Jansson: Muumipapan urotyöt)  

Maija Poppasen paluu

Jotta oltaisiin jyvällä kaikista filmialan ihmeellisyyksistä, niin mentiinpä testaamaan Suomen ensimmäistä IMAX-salia, jossa on seinästä seinään ja lattiasta kattoon ulottuva kaareva valkokangas ja katsoja tuntee istuvansa lähes tarinan sylissä katsellen elokuvaa kolmiulotteisesti. Elokuvaksi valikoitui P. L. Traversin tekemästä lastenkirjasarjasta tehty uusintaversio musikaali Maija Poppasen paluu (2018), jossa Maija laukkuineen ja sateenvarjoineen tipahtaa kuin taivaasta taas pelastamaan sukupolven nuortunutta Pankin perhettä ahdingosta. Aiemminkin tästä aiheesta on tehty elokuva Maija Poppanen (Mary Poppins) pääosassa Julie Andrews, ja se valmistui vuonna 1964, eli siis 54 vuotta sitten. Klassikoksihan tästä vanhemmasta musikaaliversioista jäi muiden muassa Andrewsin laulama Feed the Birds ja toisen pääosanesittäjän Dick Van Dyken laulama Chim-chim-che-ree.

Tässä uudessa versiossa Maija Poppasena nähdään Emily Blunt ja Jackinä, Maijan ystävänä, lampunsytyttäjä Lin-Manuel Miranda, ja koko tarinahan sijoittuu Lontoon kukkeille kujille. Meryl Streep esittää Maijan höpsöä serkkua Topsya ja Dick Van Dyke tanssii roolissaan niin lennokkaasti pöydällä kuin vain 93-vuotias veteraani ikänään vielä voi. Alkuperäismusiikki on Marc Shaimanin käsialaa ja ohjaus on Rob Marshallin. Näin taas tahkotaan tilipussi täydeksi vanhalla, taatulla tarinalla uusille sukupolville, mutta mikäpä ettei; senhän jenkit tunnetusti hyvin osaavat.

Mietittiin siinä istuessa ja katsellessa, että kauempanakin olisi voinut istua kuin kuudennella penkkirivillä, mutta meni se niinkin. Ehkä seuraavalla kerralla valitaan paikka vielä taaempaa, niin tuntuma tarinaan on ehkä vieläkin konkreettisempi.

Karttoja uudella tavalla

Aleksandra Mizielinska ja Daniel Mizielinski: Suuri karttakirja

Mirjamin lentävä matto

Käsikirjoittaja Aino Lappalaisen juuri julkaistu lastenkirja Mirjamin lentävä matto kertoo Mirjamista, joka elää kolmistaan yhdessä äidin ja pikkuveli Tomin kanssa. Perheen lapset ovat vielä kovin hämmentyneitä isän äkillisen menehtymisen johdosta ja äitikin tuntuu olevan koko ajan omissa maailmoissaan; isän poismenosta on kulunut vasta hyvin lyhyt aika.

Koulun kautta Mirjam löytää uuden harrastuksen; hän alkaa kutoa läheisessä kutomossa lentävää mattoa, joka veisi hänet sekä äidin ja veljen isän luo. Läheisten ihmisten tuesta ja lentävän maton kutomisesta tulee Mirjamille hengissä pitävä voima, jonka avulla hän alkaa toipua surustaan.

Tämä puhutteleva teos antaa tilaa lapsen tunteille ja kokemuksille, niille, joita aikuinen ei joskus ehkä havaitse omien tuntemustensa keskellä. Kuvataitelija Maija Lassilan herkkä ja inspiroiva akvarellikuvitus tukee kertomusta ja sen oivalluksia. Kirjan tarjoama lohtu ja uudet näköalat voivat avautua entistä laajemmin, jos kirjaa luetaan ja siitä keskustellaan lapsen kanssa yhdessä. Kirjan ulkoasun ja taiton on toteuttanut graafikko Kiira Keski-Hakuni.

Todellisten prinsessojen kirja

Satu Erran ja Johannes Erran kirjoittama ja Ilona Partasen kuvittama tietoteos Todellisten prinsessojen kirja – Vahvoja kuninkaallisia naisia Hatšepsutista Victoriaan kertoo eri ikäkausien prinsessojen asemasta kuningashuoneissa alkaen jo mainitusta Hatšepsutista (1507-1458 eaa.) ja päättyen aikakausien vaihdellessa mainintoihin jopa nykyisin elävien prinssien puolisoista, kuten Englannin Catherinesta ja Meghanista.

Kirjassa selvitetään, kuka oikeastaan voi olla prinsessa, miten prinsessat nimetään, mitä prinsessan tulisi osata, miten prinsessan tulee pukeutua, mitkä asiat prinsessoja ovat aikojen saatossa kiinnostaneet, millaisia lemmikkejä heillä on ollut ja mihin he tarvitsevat - vai tarvitsevatko - saduissakin usein mainittua prinssiä. Kerrotaan myös siitä, miten oman aikakautensa prinsessat saattoivat toimia hovissa ja edistää monenlaisia kulttuuriin ja tieteeseen liittyviä hankkeita. Esimerkiksi Brasilian keisarin, Pedro II:n tytär Isabella (1846-1921) sai toiminnallaan aikaan sen, että orjuus poistettiin maasta. Se maksoi Isabellalle kuitenkin sen, että hän joutui elämään maanpaossa koko loppuelämänsä.

Kirja on terveellinen tuulahdus satujen tarjoamien romanttisten prinsessaunelmien vastapainoksi ja antaa realistisen kuvan siitä, millaista prinsessan elämän todellisuus kunakin aikakautena eri puolilla maailmaa on saattanut olla. Kirja palkittiin Tammen ja Tietokirjallisuuden edistämiskeskuksen Ihan totta!  - tietokirjakilpailussa viime vuonna lasten sarjan voittajana.

Sirkukseen

Kirsi Kunnas (s. 1924) ja Kristiina Louhi (s. 1950) kutsuvat Sirkukseen tänä vuonna julkaistussa lastenkirjassaan. Louhen kuvittama teos pohjautuu Kirsi Kunnaksen aiemmin julkaistuihin Sirkusjuttuja-runoihin (1984) ja runoihin kokoelmasta Tiitiäisen tuluskukkaro (2000). Graafinen suunnittelu on Riikka Turkulaisen tekemä.

Ensimmäisessä näytöksessä ollaan trapetsilla ja tanssitaan nuoralla, nähdään silmänkääntäjä, tulennielijä ja leijonankesyttäjä. Väliajalla on tasapainoilua, vanhan apinan ja papukaijan mietteitä sekä klovneja. Toisessa näytöksessä nähdään taikureita ja pellejä, jonglöörejä ja voimamiehiä, tiikeri, käärme ja tanssivia hevosia. Louhen kuvitus on värikäs, suurikokoinen ja selkeä, joten kirja sopii myös katselukirjaksi kaikkein pienimmille.

Ruu ja uusi tukka

Ruotsalaisen AnnaKarin Garhamnin kirjoittama ja kuvittama Ruu ja uusi tukka (Puck går till frisören, 2016, suomennos Anne Luukkanen) kertoo ihkaensimmäisestä kampaajalla käymisestä, mikä monilla lapsilla saattaa aiheuttaa jännitystä. Kuvakirja kertoo huumorin keinoin, että vierailu oudossa ja ennen kokemattomassa paikassa ei ehkä olekaan niin kamalaa kuin miltä se saattaa näyttää, vaikka laitteet hurisevat, ihmiset istuvat pää kummallisissa hurisevissa pöntöissä, parturin sakset viuhuvat, hiuksiin suhutellaan erilaisia mömmöjä ja lattia on eriväristen hiusten peitossa. Uskotaan kyllä, että tällainen tarina vähentää parturi-kampaajaa kohtaan olevia ennakkoluuloja. Tämäkin kirja näyttää olevan sarjakirja, ainakin Ruu lentomatkalla jo aiemmin julkaistu.