Äidin kasvimaalla, raparperin alla, / sammakolla koti oli kultainen.
Alla ruohomatto, päällä lehtikatto, / hirsiseinä vihreä ja punainen.
Hämärä, viileä, sammakon mielest’ on viihtyisää.
En mä siedä kuumaa, sammakko se tuumaa, / raparperipensaan alla lymyää.
Äiti puuron laittoi, raparperin taittoi, / hirsiseinä rusahtaen katkeaa.
Sammakko se loikki, pihanurmen poikki, / viinimarjapensaan alle katoaa.
Ai, ai, hyi, säikähtyi, äiti ja kirkaisten perääntyi.
Yksi varsi jäikin, hyvähän on näinkin, / päivänvarjon sammakko se siitä saa.
San. Sirkka Valkola-Laine
