Anteeksi antamisesta ja ymmärtämisestä ainakin - vaikka kaikkea kokemaansa ei voisikaan unohtaa - puhuu Iisa Pajulan (s. 1979) esikoisromaani Pehmeitä kohtia.
Jenny on joutunut kesken oman ihmissuhdekriisinsä hankalaan tilanteeseen; hänen äitinsä Saara on sairastunut ulkomailla ja Jennyn on mentävä kesämökille etsimään äidin hoitotahtoa. Jenny itse kipuilee rakkaussuhteessa varattuun mieheen, joka ei näytä tietävän, mitä oikein haluaa; paluuta entiseen vai uutta alkua Jennyn kanssa.
Vuorokauden kestävässä tarinassa lukija voi seurata Jennyn mielen liikkeitä, kun hän yrittää selviytyä raastavien tunteidensa kanssa. Myllerrykseen sekoittuu myös muistoja kesämökiltä. Yllättäen Jenny löytää Saaran menneiden vuosien päiväkirjan, jossa Jennyn äiti kipuilee oman kielletyn rakkautensa kanssa. Se oli aikanaan johtanut Jennyn vanhempien eroon ja isän katkeruuteen äitiä kohtaan. Kesämökille tulee käväisemään myös Jennyn kouluaikainen tuttava, joka on jäänyt paikkakunnalle asumaan. Hänen tuomansa tieto avaa Jennyn silmät tajuamaan äidinkin vaikuttimia suhteessa isään.
”Oli olemassa erityinen kraatteri, joka syntyi, kun maaperään pudotettiin rakastuneiden yhteinen johtopäätös vaihtaa menneet elämänsä uuteen, yhteiseen elämään. Jäljelle jääneiden tehtäväksi jäi kaivautua esiin kraatterin reunamilta.”
