Huomenhämähäkki heitti / uudestaan ja uudestaan /lainehille aamusinen / silkkiänsä keinumaan!
Kiiri syvänteistä puun / puolanvarvukkojen yli / värisevät sydänsalat / kirjosiepon kultasuun, / kuuli metsäntähtisyli, / kuuli tummat sananjalat / hengähdellen virren sen.
Kesäaamu onnellinen! / Sadunhieno kultaseitti!
On kuin virittäisi jostain / Pessi huomenhyrinöitään, / välkyttäisi Illusia / armas aamukastevöitään / helmisiä, hohtavia, / kehdon yltä vaipan nostain! / On kuin aukois luomiansa, havahtaisi unestansa / Uusi Ihminen!
Anna-Maija Raittila: Kesäaamu, teoksesta Ruiskukkaehtoo, 4 p. (1948)
