Kun taasen kevät saa, / murtunut on valta lumen, jään, / niin pienet valkovuokot / silloin nostaa pään.
Ne sammalmättäällään / ihmetellen hiljaa kuuntelee, / kun metsätuuli puissa humisee.
Se kertoo, / kuinka lähteellä keijut karkeloi / ja kuinka kesäyössä / noin sirkkain viulut soi
ja kuinka jälkeen sen / syksyn alle hiljaa nukkuu maa / ja kuinka valkovuokot katoaa.
Valkovuokot, sävellys Kaarlo Valkama, sanat Usko Kemppi, sovitus Jaakko Salo
kuva: Kirjatimpuri