Jos on aikoinaan syntynyt parisuhteessa ainoaksi lapseksi, elänyt lapsuutensa lähinnä isovanhempien hoidossa, - äidistä on tullut juridisesti lapsen sisar virallisen adoption myötä -, on lisäksi isänsä kolmen myöhemmin syntyneen lapsen sisar, samoin äidille tämän uudessa suhteessa syntyneen lapsen sisar ja vielä aikuisuuden kynnyksellä saa uuden sisaren adoption myötä, niin onkin, vai onko nyt siis yksi kuudesta sisaruksesta plus bonussisar äiti. Sitten ovat vielä lapsuuden tärkeimmät kaverit, hekin melkein kuin sisaret.
Ida Kukkapuron teos Sisaruuksia pohtii aihetta esseissään sisaruudesta monipuolisesti ja syvään luodaten, tunnekokemuksiakin välittäen. Millaisen sukupuun muista eroavan sukurihmaston jäsen piirtäisi, jos hänelle annettaisiin sellainen tehtävä? Enemmistölle tehtävä saattaisi vaikuttaa helpolta, mutta miten on tällaisen sukutaustan omaavalla? Erilaisuuden sanotaan olevan rikkautta, onko se sitä myös tällöinkin?
Teoksen kansi ja kuvat ansaitsevat erityismaininnan innoittavasta otteestaan. Ne on tehnyt Pauliina Nykänen.
