Elli Salon esikoisromaani Keräilijät kertoo matkasta, jonka arkeologi Heini tekee Kainuuseen etsiäkseen ja merkitäkseen muistiin paikkoja, joista tullaan myöhemmin kaivamaan esiin sodan aikana sinne haudattuja vainajia. Asunnokseen hän saa mökin hiljaiselta leirintäalueelta, jossa asuu hänen lisäkseen vain Kostamuksesta muuttanut kirjastonhoitaja Ljudmila, ja talossaan vähän kauempana petokuvausyritystä pyörittävä, tunnettu valokuvaaja Ani rajavartiostosta eläköityneen koiransa Ystävän kanssa.
Pian Heini huomaa, että hän on tekemisissä erikoisten henkilöiden kanssa. Ljudmila tuntuu tietävän hyvin paljon luonnonlääkinnästä ja omalaatuinen Ani koirineen elää hänkin tiiviissä yhteydessä luonnon kanssa. Kumpikin heistä vaikuttaa korvessa vaadittavan sitkeyden perikuvalta, mutta murtumahetkiä alkaa pian paljastua. Heinin omassakin elämässä on ollut suruja, joiden käsittelyyn tulee tilaa vasta täällä, kaukana kaupungin hälystä.
Kirjan nimi voisi viitata Ljudmilan ja Anin innostukseen kerätä kasveja, yrttejä, marjoja, sieniä ja muita luonnon antimia ja Heinin tietojen keräilyyn rajalle haudatuista vainajista. Joskushan sitä joutuu keräilemään myös identiteettinsä rippeitä sieltä täältä.
