Ranskalainen Édouard Louis (s. 1992) on hänkin, kuten aiemmin puheena ollut Alex Schulman, kirjoittanut perheen dynamiikasta, etenkin naisten näkökulmasta. Louis on tehnyt luokkanousun akateemiseen maailmaan, mutta se ei ole saanut häntä unohtamaan työväenluokkaista taustaansa ja karua lapsuuttaan. Uusin teos, Monique pakenee (Monique s’évade), kertoo naisen pyristelystä kohti väkivallatonta elämää. Kirjan on suomentanut Lotta Toivanen.
Monique, kertomuksen äiti, on vaivoin pääsyt eroon väkivaltaisesta miehestään, tarinan pojan, Édouardin isästä, ja päässyt muuttamaan maalta Pariisiin, mutta joutunut siellä taas uuden kumppanin alistamaksi. Aiemmin perhe on ollut syvästi loukkaantunut siitä, että Èdouard on kirjoittanut julki lapsuusperheen synkät salaisuudet. Édouard pystyy nyt saamallaan varallisuudella pelastamaan äitinsä tästä myöhemmästäkin suhteesta, mutta siihen liittyvästä henkisestä työstä äidin täytyy suoriutua itse. Tähän työhön liittyy se tosiasia, että poika on ansainnut rahansa kirjoittamalla auki rehellisesti perheen yhteiskunnallisen todellisuuden ja siihen liittyneen väkivallan. Suomalaisen wanhan kansan sanoin sormea heristäen: Se on huono kana, joka pesänsä likaa.
Kirjassa Édouard miettii ystävänsä äidin tilannetta, jossa tämä ei rahan puutteessa kyennyt muuttamaan omaa ahdistavaa elämäänsä:
”Muitakin pakenemista hillitseviä tai estäviä tekijöitä toki on, kuten tottumus tai väkivallan pelko, mutta voisiko raha tuoda sen verran itsevarmuutta, että muut lamauttavat ja lannistavat tekijät voisi ylittää?
Voisiko vapaudelle määritellä matemaattisesti laskettavissa olevan hinnan?
Ja jos vapaudella olisi tarkka hinta, jonka yhä useampi kykenisi maksamaan, näkisimmekö yhä enemmän uusia pakoja, loputtomiin?”
Louisin muita, aiemmin suomennettuja kirjoja ovat esimerkiksi Ei enää Eddy, Väkivallan historia, Kuka tappoi isäni ja Naisen taistelut ja muodonmuutokset.