Syksy, vanha ajomies, kusemassa / vasten tuulta / ja muutama onnellinen, johon / hänen pärskeensä osuvat / lääpällään levittelemässä käsiään. / Syksy, sen ilmeet, kun taivaan / urkuja lasketaan alas / ja vedet laskostuvat jäitä varten. / Halusin olla kuollut, vajota / hartioitteni lävitse omiin taskuihini. / Syksy, sen ilmeet: / että kivetkin voivat myrskytä noin, vedet vaipua käsivarren rantoja vasten.
Sirkka Turkka (1939–2021): Tule takaisin, pikku Sheba, 1986
kuva: Kirjatimpuri