Jukka Viikilän (s. 1973) kolmas romaani Hiekkalinnat kertoo naisesta, joka on muuttanut Helsingistä Pärnuun. Hän on perinyt sieltä isänsä talon, jonka puolikasta hän asuu ja jossa hän kirjoittaa romaania. Nainen tapaa Pärnussa suomalaisen miehen, Juhanin, jonka kanssa aloittaa suhteen. Miehellä on perhe Helsingissä, mutta hän viettää paljon aikaa Pärnussa, koska hän rakentaa sinne taloa.
Nainen kirjoittaa koko ajan, myös tästä parhaillaan elämästään suhteesta, sen fyysisyydestä ja henkisestä tilasta. Nainen arvelee, että hänellä ei ole mahdollisuuksia miehen suhteen - ei ehkä haluakaan, mutta toisaalta hän tuntuu sijoittavan suhteeseen voimiaan niin, että tuntuu. Kirjoittaessaan hän otsikoi kuitenkin koko ajan joitakin asioita myöhempää varten, ikään kuin suhteen loppua, mutta mahdollisesti myös tulevia töitään ajatellen. Kirjoittamalla hän muistaa yllättäen pieniä asioita, joita oli jo ehtinyt unohtaa; niistähän elämä koostuu.
Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Helsingissä jäljellä ovat ainakin muistot. Hiekkalinnat meri on jo lukemattomat kerrat huuhtonut jäljettömiin.
