Mielenkiintoisista suomalaisista jo klassikko-osastolle kuuluvista kirjailijoista löytyi hyllystä jo aiemminkin tässä blogissa mainittu Samuli Paronen (1917-1974), jonka kirjallinen tuotanto on kestänyt hyvin aikaa ja on erityisesti heikompien ja haavoittuvaisten ihmisten asialla. Työmies, taidemaalari ja kirjailija Samuli Paronen aloitti kirjoitustyönsä vasta 47-vuotiaana, mutta ehti kymmenessä vuodessa saada aikaan sellaisen tuotannon, että oksat pois; kymmenen kirjaa kymmenessä vuodessa.
Omastakin hyllystä löytyi - kiitos kirjaston vuosittaisten poistomyyntien – kaksi teosta, novellikokoelma Tämä on huone 8 ja romaani Huone puutalossa. Ja kolmas, oikein kirjakaupasta ostettu on postuumisti vuonna 1974 ilmestynyt aforismikokoelma Maailma on sana. Tästä teoksesta on sanottu, että se edustaa suomalaisen aforistiikan huippua.
”Yhä useampien on tehtävä yhä tehokkaammin töitä voidakseen ostaa oikeuden tehdä jotain muuta.”
”Yhä useammat kokevat elämänsä mielettömäksi, ellei heillä ole varaa ajan mielettömyyksiin.”
“- Hän löysi vihdoin itsensä, ne sanoivat miehestä, joka vasta verraten iäkkäänä lakkasi kehittymästä.”
“Asiantuntijan lausunnon mukaan on köyhyys terveellistä. Lääkäri oli sanonut hänelle, etteivät köyhät käy vastaanotoilla niin usein kuin varakkaat.”
”- Tää maailma on niin paha, sanoi kunnon ihminen vastustaen kaikin voimin sen muuttamista.”
”Matkassa on aina se kohta, josta eteenpäin se kuluttaa itsensä loppuun.”
”Katselen maisemaa, se tulee minuun, eikä mikään ole pois tulevilta, kun lähden.”
