Kun Minna Canthista (1844-1897), Suomen toistaiseksi ainoasta liputuspäivän saaneesta naisesta, on kerrottu Kirjatimpurissa vuosittain 19.3. näitä yleisesti tiedossa olevia kirjallisia aatoksia (KT arkisto), niin harrastetaanpa taas tautologiaa ja lainataan Kirjatimpuria maaliskuulta viiden vuoden takaa, siis vuodelta 2015:
Minna Canth ja Gary Grant!
Oot Minna esikuva suomalaisen naisen; / meille mallin loit ja jesses minkälaisen!!! / Päätit opiskella asioita muita / kuin käsinkirjontaa ja kangaspuita. / Onneksi isäs antoi luvan koulutielle / ja pääsi päässäs valtaan sekin mielle, / niin että seminaariin tiesi johti. / Se veikin sua miestäs Johania kohti. / No, Johan delas, voimat petti / ja sulle käsiin jäikin koko setti: / seitsemän niin pientä piimäsuuta. / Suunniteltava taas oli muuta / kuin perheenäidin tylsää taivallusta. / Ja vaikka taivas silloin saattoi olla musta, / juurilles kauppaan talsit ääreen langan, käsityön. / Lasten nukkuessa, kamarissas läpi yön / kirjoitit niin vankkaa sanomista, / et herrat Helsinginkin mietti, mistä tuutista / tuo eukko truuttaa koko ajan lisää, / vaikk’ ei oo lapsillansa edes isää. / Niin syntyi Anna-Liisa, Kauppa-Lopo, monet muut, / ja alkoivat nappasta myös lasten suut, / kun liikebisnes pyöri mukavasti, / ja kirjailijat Helsingistä asti / väännälsivät salonkisi rauhaan. / No Helsingissä joku alkoi pauhaan, / ett Minnan uskallusta täytyy rajoittaa, / ja draamat myöhemmiksi ajoittaa, / kun aika ei oo vielä kypsäks tullut. / Vaan Minna nosti valoon heikot, hullut / ja antoi äänen hiljaa kärsiville. / Nyt malja nouskoon, lippu salkoon Minna Canthille!/
