On syvä kuusen vihreys, / heleät liekit kynttiläin. / Omenain painon kantaen / taas oksa taipuu, / ja kuusen alta / jo tonttu viittoo / ja nyökkää suippolakkipäin. /
Näetkö, kuusen alla / on nuken olkihattu / ja päitset Ruskon. / Hämystä oksain nousevat / esille vuodet, / jo menneet palaamattomiin. / Ne hymyn tuovat suulle / jo saavat silmän kyyneliin. / Putosi paljon meistä pois / ja paljon saimme, / puettiin iloon mieli / ja ilosta se riisuttiin. / Elämä koski meihin järkyttäin. / Vavahtaa myöskin kuusi, / kun paino pannaan / sen oksiin hiljaisiin. /
Salaisuus, ihme joulun - / en tiedä, ymmärränkö sen. / Lymysi tonttu aina, / en tiennyt, näinkö vaiko en. / Vain viittaus ja liike - / hyvyyden, valon, lämmön / tajusin heltyen. /
Etäällä tähti kiertää, / kimaltaa korkealla kuu. / Valaise lempeästi / nyt maata, joulupuu! / Suo lohdutus ja lämpö / valojen pienten, tuikkivain. / Kumarru, oksa nöyrä, / iloa kannattain.
Aale Tynni. Joulukuusi, kokoelmasta Torni virrassa, 1954
