Kun nyt kerran 23. huhtikuuta aloitettiin, pysytellään edelleenkin samalla linjalla. Terapeuttina toimivan minäkertojan tuo esikoisromaanissaan Christian esille myös turkulainen kirjailija ja itsekin psykoterapeutti Jussi Sudenlehti (s. 1982). Tässä teoksessa päähenkilö Christian koettaa asiakkaidensa tapaamisten lomassa saada selville omaa kipuiluaan Tanskassa sijaitsevassa vapaakaupunki Christianiassa vietetyn, vapaan kasvatuksen saaneen ja siitä traumatisoituneen lapsuutensa jälkeen. Hänen asiakkaakseen saapuu eräänä päivänä Ana, nuori nainen, joka leväyttää koko sukunsa oudon historian Christianin eteen ja nostaa terapeutin omassa mielessä esiin ennen käsittelemättömiä, tuskallisia asioita.
Teos jakaantuu kolmeen muistikirjaan, joista ensimmäisessä, kuudentoista viikon pituisessa jaksossa minäkertoja Christian tapaa asiakkaansa Anan ja sotkeutuu pahemman kerran tämän tarinaan omasta suvustaan. Toinen muistikirja, kolmekymmentäkolme merkintää, alkaa traagisella tapahtumalla ja sisältää myös minäkertojan syntymän ja lapsuuden ajan Christianiassa ja takaumia myöhemmiltä ajoilta sieltä, täältä ja muualta.
”Christiania oli yhteisö ilman sääntöjä ja juuri rajattomuus loi ilmapiirin, joka sai pahan kukat kukkimaan mustanaan…””Rakkauden sukupolvi syntyi kapinaksi sodan sukupolvelle, ja minun sukupolveni ilmensi vapauteen liittyvää tyhjyyttä kilpailemalla kaikesta.”
Viimeisessä osassa, kolmannessa muistikirjassa, minäkertoja on häivytetty ja nyt kaikkitietävän kertojan suulla seurataan tapahtumien paradoksaalista kulkua.
”Vapauden ongelma on mielikuvien ongelma. Ihminen ei tiedä mitä tekisi vapaudella. Meidät kaikki on kasvatettu syyllisyyteen. Koemme syyllisyyttä toistemme teoista, vaikka emme tuntisi toisiamme. Suurin osa ihmisistä ei edes halua vapautta. Heille riittää jokapäiväinen rutiininomainen turvallisuus. Minä olin syntynyt etsimään vapautta.”
Ja mistä tässä kaikessa on kyse? Kirjan päähenkilön mukaan ainakin osin vapaudesta, siitä, antaako täydellinen vapaus ihmiselle onnen ja menestyksen. Teos kertoo myös siitä, miten jokainen sukupolvi kantaa mukanaan edellisten sukupolvien taakkaa ja toimii perimänsä, vaistojensa ja tunne-elämänsä särkyneisyyden varassa, vaikka ehkä kuvitteleekin olevansa tietoinen valinnoistaan. Teos kysyy myös sitä, mitä me teemme vapaudella, jos siihen ei liity vastuuta toisista ihmisistä.
