Kirjailija Antti Nylénin (s. 1973) uusin teos Häviö kertoo jo kokonsa ja ulkonäkönsä puolesta, A6-lehtiönä - varmaan tarkoituksellisestikin - jotain kirjan sisällöstä; on kyse siitä, että taiteen tekijän on usein vaikea tulla toimeen taiteen tekemisellä tai elättää perhettä. Myytti köyhästä taiteen tekijästä elää yhä, vaikka ruokakauppaan ei voi mennä myytti kainalossa; sinne mentäessä kun täytyy kaikilla olla rahaa, taiteilijallakin.
Kun taiteilija käyttää työaikansa kehittämällä lahjakkuuttaan ja ajatuksiaan ja tämän luomistyön tuloksena auttaa niin kutsutun normaalin työn tekijöiden ja palkansaajien jaksamista omassa työssään, niin eikö taiteilijakin silloin olisi oikeutettu saamaan työstään kohtuullista palkkaa, kysyy Nylén. Nykykäytäntö kuitenkin on se, että taiteellisen työn tekijä joutuu anomaan apurahoja ja osallistumaan erilaisiin kilpailuihin elantonsa saadakseen. Nylénin mukaan ”Apurahojen jakelu perustuu asiantuntijoiden vapaaseen harkintaan, joka eroaa mielivallasta vain retorisesti, sillä ’päätöksiä ei perustella’.” Nylén toteaa, että apurahan saaminen saattaa kyllä kertoa myös arvostuksesta, mutta pelkän arvostuksen saaminen ei välttämättä auta sen saajaa.
Nylén esittää kiinnostavia ajatuksia taiteen merkityksestä: ”Heti, kun luulemme yhdessä ymmärtäneemme jotain, taiteen kuuluu lietsoa hämmennystä. Liika, liian vaivaton, liian mutkaton ymmärtäminen on ongelma, jonka ratkomiseen taide on erikoistunut; oikeastaan vain taiteellinen ajattelu kykenee havaitsemaan sen ongelmaksi.”
Melko synkän kuvan Nylén pitkässä esseessään tarjoilee taiteen tekemisen kannattavuudesta. Siitä huolimatta moni sen ammatikseen valitsee, ja hyvä niin. Taiteilijoita tarvitaan ajattelun laajentajiksi.
”Taiteilija on maailman vihollinen. Mutta hän on sitä maailman vuoksi. Hän puolustaa maailmaa siltä itseltään suunnilleen samassa hengessä kuin nunna luopuu maailmasta maailman tähden: hän ei pakene todellisuutta, vaan ottaa siihen etäisyyttä nähdäkseen sen kokonaan, päästäkseen neuvotteluasemiin sen kanssa: rukoillakseen maailman puolesta, hän itse sanoisi.”
