Palju õnne sünnipäeval Eestis!

Läheisen sukulais- ja ystäväkansamme Viron täyttäessä tänään 100 vuotta kirjoitellaan nyt joitakin sanontoja eestin kielellä siksi, että kun sinne seuraavan kerran mennään, niin osataan sanoa asiat oikein. Eestihän muistuttaa aika tavalla suomea, mutta ei aina kuitenkaan, pientä eroakin löytyy. Tässä muutamia esimerkkejä ja lisääkin voi opiskella itsekseen:

Kuidas käsi käib?                  ei tarkoita, että onko kätesi parantunut, vaan Miten menee?

Kui palju?                              ei tarkoita kysyä, missäs palju on, vaan Paljonko?

Kus(pool) asub hotell?         ei tarkoita kysyä, missä hotellin vessa on, vaan Missä hotelli on?

Ma räägin eesti keelt.            ei tarkoita kielen rääkkäystä, vaan Minä puhun viroa.

Viiner on mage ja toores.     ei tarkoita kahvileipää, vaan Nakki on suolaton ja raaka.

Mukavien virolaisten kanssa jaetaan monen muun yhteisen asian lisäksi melkein samanniminen eepos, meillä Kalevala ja heillä Kalevipoeg. Yhteistä on myös kansallishymnin melodia eli Fredrik Paciuksen säveltämä Maamme-laulu, meillä se on Johan Ludvig Runebergin ja heillä Johann Voldemar Jannsenin sanoittama Mu isamaa. Kun joskus tulee vielä tunneli Suomenlahden alitse Helsingistä Tallinnaan, niin voidaan sanoa, kuten eräs poliitikko asian ilmaisi, että ”parasta Helsingissä on Tallinnan läheisyys”.

  Palju õnne sünnipäeval Eestis!

Palju õnne sünnipäeval Eestis!