Pitipä ottaa luettavaksi sellainenkin kirja, jonka lukeminen arveluttaa jo etukäteen, koska silloin ollaan sopivasti mukavuusalueen ulkopuolella ja siten hedelmällisessä olotilassa. Tällainen opus on esimerkiksi Wayne W. Dyerin Elämän tasapaino, jossa kirjoittaja ilmoittaa, että kun teet nämä ja nämä asiat ja vielä uskot niihin, niin tulet tasapainoiseksi, simsalabim ja siitä vaan!
No eipäs vielä nielaista, ennen kuin tipahtaa, vaan tutustutaan kyseiseen oppaaseen, jossa kerrotaan ’Yhdeksän periaatetta, joilla luot syvimpiä halujasi vastaavat tottumukset’. Jo ensimmäinen luku paljastaa, että ’Loputtomat metsät uinuvat yhden tammenterhon unelmissa’, toisessa luvussa kerrotaan, että ’Elämässä on tärkeämpiä asioita kuin saada se kulumaan nopeammin’ – se uskotaan - , kolmas luku kertoo sen tosiasian, että ’Et voi suudella omaa korvaasi’, neljäs luku paljastaa, että ’Riippuvuutemme kertovat meille: ”Et koskaan saa tarpeeksi sitä, mitä et halua” – mitähän tuo tarkoittanee? - , viides luku valistaa, että *Et ole sitä, mitä syöt; olet sitä, mitä uskot sen suhteen, mitä syöt’, kuudes väittää, että ’Et pysty löytämään valoa analysoimalla pimeyttä’ – siitä ollaan jo melkein samaa mieltä! - , seitsemäs luku sanoo, että ’Taisteleminen mitä tahansa vaikeutta vastaan vain vahvistaa sen valtaa sinuun’ – katos vaan, siitäkin ollaan joskus samaa mieltä - , kahdeksas luku kertoo, että ’Rakkaus on sitä, mikä jää jäljelle, kun rakastuminen hiipuu pois’ – no, aika monet jo tietävätkin sen - ja yhdeksäs periaate kertoo, että ’Maa on tulvillaan taivasta’.
Joskus ihminen vain on sellaisessa mahdottomuuksien tilassa, että pienikin koukkaisu toivon tynnyriin saattaa auttaa tallustajaa pääsemään eteenpäin edes piirun verran, ja silloin tällaisellakin kirjallisuudella on paikkansa. Joten toivotetaan lukuiloa ja nuorallatanssijan tasapainoa kaikille!
