Olipa elämys päästä ihan yllättäen kahden upean laulajan ja yhden taitavan pianistin konserttiin Helsingin Kanneltalolle. Kyse oli Eija Ahvon, Susanna Haaviston ja Esa Helasvuon yhteisen musiikki- ja ystävyystaipaleen juhlimisesta otsikolla Yhdessä 40 vuotta. Tämä pari tuntia kestävä konsertti tarjosi tuvan täydeltä sekä musiikillista että kirjallista antia. Ahvon ja Haaviston täysin erilaiset äänialat soivat yhteen ihmeellisen hyvin - sen he ovat varmaan itsekin havainneet yhteistä laulu-uraa aikoinaan hahmotellessaan - ja Helasvuon herkät pianokädet suorastaan riehaantuivat koskettimilla.
Mietittiin siinä laulujen välillä taas kerran, miten tärkeitä runot ovat ja miten paljon niistä saakaan irti kuuntelemalla runoja joko ääneen lausuttuina tai laulettuina. Runo ikään kuin irtoaa kirjan sivuilta ja saa siivet alleen. Esimerkiksi sopivat monien upeiden runojen ohella vaikkapa konsertissa esitetyt Wislawa Szymborskan tai Marja Rankkalan runot. Tähän elämykseen pääsee osallistumaan vielä ainakin Turussa, Jyväskylässä ja Porissa, sillä se jatkuu keväällä 2019.
Wislawa Szymborska: Some Like Poetry
Some -
thus not all. Not even the majority of all but the minority.
Not counting schools, where one has to,
and the poets themselves,
there might be two people per thousand.
Like -
but one also likes chicken soup with noodles,
one likes compliments and the color blue,
one likes an old scarf,
one likes having the upper hand,
one likes stroking a dog.
Poetry -
but what is poetry.
Many shaky answers
have been given to this question.
But I don’t know and don’t know and hold on to it
like to a sustaining railing.