Näin unta kesästä kerran, / kuinka paistoi päivä Herran, /
paistoi mulle, paistoi muille, / paistoi köyhänkin pihoille; /
vihersi tuhannet virvet, / sinersi sataiset järvet, /
iloitsi ihanat nummet, / tarinoivat metsän tammet, /
puu puheli, kukka kuuli, - / köyhä sen todeksi luuli. /
Luuli tullehen kesänsä, / aukaisi povensa auki, /
suven hellän hellitellä, / ilman lintujen iloita – /
vingahti vihainen tuuli, / ulvahti salolla hukka, /
taivas viskoi talven lunta, / kylä kylmiä sanoja. /
En ma kerran sen perästä / ole nähnyt kesästä unta.
Eino Leino, Sata ja yksi laulua, 1898
