Pallokentällä
Näin: pallokentän laitaan / eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle / sen suuren lehmuksen.
Hän seisoi nurmikolla, / nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi / hän silmin kuumeisin.
Yli aurinkoisen hiekan, / johon lehmus varjon loi,
moni riemukas huuto kiiri, / moni kirkas nauru soi.
Pojat juoksivat notkein säärin / yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta, / eräs raajarikkoinen.
Vaan hänkään totisesti / ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku / hänen kalpeilla kasvoillaan.
Ilost’, innosta värähtelevän / hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon / löi puiden latvoja päin.
Rajaviivan takaa milloin / joku rohkeni juosta pois,
oli niin kuin lehmuksen alta / eräs myöskin juossut ois –
kuin jättänyt ramman ruumiin / olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille / kera toisten, riemuiten.
Hän askelen astui – mutta / kuin unesta havahtain
näki itsensä... oikea jalka / oli kuihtunut tynkä vain.
Pojat juoksivat notkein säärin / yli pallokentän sen,
mut lehmuksen alla seisoi / eräs raajarikkoinen,
joka, ruumis tärisevänä, / iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla / sydän pakahtunut ois.
Yhä riemukas huuto kiiri, / yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan, / – johon lehmus varjon loi.
Uuno Kailas: Paljain jaloin, 1928
Schjerfbeck, Helene (1862-1946): Pikkusiskoaan ruokkiva poika, 1881