Hirvi odottaa talvea

On syksy-yö. On taivas tummana. / Taas hirvi puhuu revontulista, / sen ääni on kuin hopeoitu kieli. / Kaviot seisahtuneet polunmutkaan, / vaan talvitielle hirvellä on mieli…/   Ei tänään vielä lunta satanutkaan.

Kohoaa sarvikruunu tummana / ja hirvi puhuu yöhön kaipuusta. / ”Oi saavu talvi, peitä lumen alle / tuo kohmettunut polku, ikäväni. / Silloin kun tulet pakkastaivahalle / syttyvät suuret mietteet sisälläni.”

On syksy-yö. On taivas tummana. / Taas hirvi puhuu revontulista, / sen ääni on kuin hopeoitu kieli…

                                                                                                           Marja-Leena Mikkola