Niinkö se meni? Vai toisinpäin? Emeritusprofessori Antti Eskola (1934 - ) on tarttunut tiukkaan aiheeseen nimeltä 'vanhuus'. Tiukkaan siksi, että hän itse tunnistaa itsensä jo vanhaksi ja kirjoittaa siitä, mitä on olla vanha. Onkin haastavaa kirjoittaa totuudellista analyysiä juuri siitä elämänvaiheesta, jota sillä hetkellä elää. Vähän niin kuin nuori kirjoittaisi aiheesta nuoruus tai keski-ikäinen omasta elämästään. Eskola onnistuu vaikeassa aiheessaan; hän kirjoittaa siitä sekä syvällisesti että hauskasti.
Eskola puhuu kirjassaan Vanhuus objektin menettämisen merkityksestä ihmiselle. Tämä tulee kyseeseen esimerkiksi silloin, kun taiteilijan työ on valmis. Pohja työn tekemiselle putoaa pois ja kaikki tuntuu merkityksettömältä, kunnes alkaa jälleen uuden projektin suunnittelu. Samankaltainen tilanne on, kun ihminen jää pois työelämästä. Kohde eli työ on antanut ihmisen toiminnalle merkityksen, ja kun se jää pois, saattaa pahimmillaan uhata masennus. Sen vuoksi monet jarruttelevatkin työstä pois jäämistä. Siihen lääkkeenä Eskola tarjoaa jatkuvaa muuta työntekoa jonkin uuden ja inspiroivan asian parissa. Tuleen ei saa jäädä makaamaan, sanotaan Linnan Tuntemattomassakin.
Eskolaa myös kiukuttaa puhe 'hyvästä vanhenemisesta'. Silloin hän omien sanojensa mukaan poistaa pistoolistaan varmistimen, siis noin kuvaannollisesti. 'Ikivihreät' ja 'tervaskannot' saavat häneltä huutia puhumattakaan 'pitkän iän salaisuuden' avaamisesta kaikelle kansalle. Tutkija Marja Jylhä on aiemmin Gerontologia-lehdessä kirjoittanut, että ”onnistuneen vanhenemisen asettaminen normiksi vanhenevalle ihmiselle itselleen on omiaan tuottamaan paljon onnetonta vanhuutta”.
Väsymys tuntuu kuitenkin olevan yleistä vanhenemisen yhteydessä. Mutta onko se uneliaisuutta, voimattomuutta, uupumista vai nääntymistä? Tärkeätä tässäkin on huomata väsymyksen laatu ja kestoaika. Toisaalta väsymys tekee vaarattomaksi; eipähän ole enää pelote kenellekään. Vanhetessakin haasteita tulee vielä vastaan, kun pitää tutkiskella osaamisen, kykenemisen, täytymisen, voimisen, haluamisen ja tuntemisen dynamiikkaa, vanhaa ihmistä toimijana kartoittaneen professori Jyrki Jyrkämän tutkimusten mukaan.
Ajokorttia uusiessaan Eskola joutui ikänsä vuoksi lääkärin testiin. Viimeisenä piti kirjoittaa kokonainen lause annettuun tilaan. Vanhana testipsykologina Eskola kirjoitti lauseen: ”Mahtaakohan tämä testi ennustaa ajokykyä kovinkaan hyvin?” Ajokortti uusittiin.
