Zen sanataiteessa –teokseen on koottu Ray Bradburyn (1920 - 2012) kirjoittamia esseitä luovuudesta vuodesta 1961 lähtien. Illinoisista kotoisin olevan Bradburyn tunnetuimpia teoksia ovat mm. Fahrenheit 451, Hullujen hautausmaa, Marsin aikakirjat ja käsikirjoitus elokuvaan Moby Dick.
Bradburyllä on monen kirjoittamisen oppaan tapaan hyvä ja varteenotettava ohje kirjoittamisesta kiinnostuneille; monipuolisten tekstien jatkuva ja päivittäinen lukeminen. Erityisesti hän painottaa runouden lukemisen merkitystä.
Bradburyn lohdullinen viesti kirjoittajille on se, että mitä enemmän kirjoittaa, sitä enemmän kirjoittaa. Ja mitä enemmän kirjoittaa, sitä enemmän pääsee kohti sitä, mitä sanottavaa kirjoittajan pohjamudista nousee. ”Olen keräillyt mielikuvia koko elämäni, laittanut ne säilöön ja unohtanut ne. Minun täytyi jotenkin lähettää itseni takaisin, sanat ärsykkeenäni, jotta voisin avata muistot ja katsoa, mitä annettavaa niillä olisi.”
Näytelmän kirjoittamisesta Bradbury on kehitellyt teoriaa, jossa rakennetaan ensin jännitettä, ja joka jännite tarvitsee soveliaan päätepisteen, vapautuksen ja rentoutuksen. Tarinan jännitettä ei siis koskaan saisi jättää laukaisematta, koska silloin taide jää keskeneräiseksi ja saattaa sairastuttaa kokijansa. Kuulostaako hieman aristoteeliselta?
Käsikirjoittamisen taitamisesta Bradbury sanoo: ”On olemassa kaksi taiteen lajia: ensimmäinen on se, että homma pitää saada tehtyä; ja toinen on se, että oppii leikkaamaan tekelettään niin, ettei tapa tai vahingoita sitä millään tavoin.” On siis kyse tiivistämisestä ja sanonnan tehokkuudesta.
Ideoista kertoessaan Bradbury käyttää vertausta kissoista. Jos kissa ei suostu tulemaan syliisi, käyttäydy välinpitämättömästi ja käännä sille selkäsi. Silloin kissa kiinnostuu sinusta ja tulee perääsi. Kun se ei osaa varoa, käännyt ympäri ja otat sen syliisi. Bradburyn mukaan ideat toimivat samoin, kun ne ovat valmiita syntyäkseen. Kissoja odotellessa!
