Näin jussinviikon kunniaksi on kirjoitettava saunasta. Sauna, yksi suomalaisuuden symboleista, on taas kovassa nosteessa, ainakin Helsingin seudulla; kimppasaunoja nousee kuin sieniä sateella ja niissä myös kylvetään uusin innoin. Vantaan Kuusijärven savusaunat talvisine avantoineen ovat jo turistienkin tiedossa. Kotiharjun, Hermannin ja Arlan klassikkosaunojen lisäksi Helsingin Meilahdessa sijaitseva 1800-luvun lopulta peräisin oleva Kaurilan saunakin tuo lisänsä saunatarjontaan.
Kalle Väänäsen Saanassa-runo on Kirjatimpurin ykkänen, kun puhutaan saunaan liittyvistä kaunokirjallisista tuotteista. Sen voi lukea muistin virkistämiseksi vaikka Kirjatimpurin tekstistä 9.9.2014: Sauna Paradis ja muita saunoja. Folkloristisen kulttuurin kätköistä löytyy jos minkälaista saunajuttua, -lorua, -viisautta, - sananlaskua, terveysvihjeitä ja niin edelleen, onhan sauna kautta aikojen ollut suomalaisille sekä elämän alun että sen päättymisen keskeinen paikka; saunaan on synnytty ja saunassa pesty vainajat. Sauna on seurannut ihmisen elämää kaikissa sen vaiheissa; saunassa on asuttu, siellä on pesty pyykit, kaltattu siat ja palvattu lihat, tehty saippuat ja taiat ja kupattu pahat veret pois.
Saunaan liittyviä uskomuksia, sanontoja ja sananlaskuja kansanperinteessä on runsain mitoin. Tässä niistä otsikon lisäksi muutamia: ”Ihmisen pää on kuin sauna; jos pidät liian kauan ovea auki, karkaa lämpö sisältä.” ”Jos ei sauna, viina ja terva auta, tauti on kuolemaksi.” ”Joka on valmistanut saunan, vihtokoon itse.” ”Sauna on Suomen lääke.” Auttaisikohan tuo viimeksi mainittu osaltaan myös kestävyysvajeeseen?
Lastenlorujen ja laulujen saunoissa kylvetään oikein urakalla:
Kukon sauna: ”Kuts kukko kylpemään, / kana vettä kantamaan, / kissa lattiaa lakaisemaan, / hiiri vihtoja hautomaan, / kärpänen löylyä heittämään, / sirkka päätä pesemään. // Kuts kukko kylpee / saunan lavolla / jalat pystyssä / punainen pipolakki päässä, / tup, hop, tup, tup.
Satu: ”Satu meni saunaan, / pisti laukun naulaan. / Satu tuli saunasta, / otti laukun naulasta. /”
Saunavihdat: ”Lapsoset ketterät kotihaasta / koivusta oksat taittaa. / Noistapa nopsilla käsillänsä / saunahan vihdat laittaa. / Lauteilla saunan kotoisen / taas illalla kylpy maittaa. // Pehmyt on lapsista aina vihta / äiti jos vihtomassa. / Lämpöinen löyly on kotisaunan, / toisin on vierahassa. / Jospahan säilyis äidin lapset / kylmältä maailmassa.” / (sanat: Maija Konttinen)
Suomen kansan arvoituksista löytyvät nämäkin saunaan viittaavat arvoitukset: ” Yöllä uljas, päivällä paljas?” ”Herrat meni helvettiin, rouvat rötki perästä, talonpojallakin on se tapana?” ”Tuli tuusasta tuiskuaa, ihmiset sinne ilolla juoksee?” Kiukaasta taas kerrotaan, että: ”Musta mummu nurkkasessa, harmaata hengittää, kuumaa kuhottelee?” ”Kivinen pelloksi, kiukka housuksi, vuotava veneeksi, äksy akaksi?” ”Musta härkä mulleroinen, tasapää talleroinen, syö puita sylillisen, juo vettä saavillisen, välistä puolikin toista?” Saunomisesta sanotaan, että: ”Inka suuttui itsehensä, pieksi paljasta ihoaan sadalla karvaisella ruoskalla?”
Kylvetäänkö vastalla vai vihdalla? Siitä voidaan keskustella ennen saunaa tai sen jälkeen. Löylyn liennyttävää vaikutusta ja saunan lämpöä kaikille saunamajureille!
