Amos Andersonin taidemuseossa parhaillaan (11.4. – 17.8.2015) esillä olevassa Työtäkö? Työn muuttuvat kuvat. Tukkijätkästä pätkätöihin - näyttelyssä on noin 70 erilaista teosta 31 taitelijalta; maalauksia, veistoksia, piirustuksia, valokuvia, videoita, installaatio.
Rehkintätyötä näyttelyssä edustavat taiteilijat, kuten Pekka Halonen ja Juho Rissanen muiden muassa, alla näkyvine työnkuvineen. Hiki lensi eikä tunteja laskettu, kun ”kunnon” työtä tehtiin. Nykyisin se voisi tarkoittaa juuri sitä ”kunto”-sanaa, koska kyllä siinä joidenkin kunto varmaan nousi kohisten rankkaa fyysistä työtä suoltaessa. Terveyden menetyksestä ei taidettu siihen aikaan puhua mitään. Uudempia työmuotoja esitteleviä teoksia löytyy esimerkiksi Jussi Valtakarilta.
”Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä” sanottiin suuressa kirjassa. Nykyisin tuo sanonta saa hyvin ristiriitaisen merkityksen, jos kuuluu irtisanottujen tai lomautettujen työntekijöiden sankkaan joukkoon eikä palkkatyötä noin vain ole saatavilla, vaikka kuinka olisi työtahtoa. Henkistä työtä sen sijaan joutuu tekemään ihan hartiavoimin saadakseen jostain kiven alta kaivettua uuden työn menetetyn tilalle. Onneksi yhteiskunta on vielä sen verran voimissaan, että se tarjoaa apua tähän rankkaan ja toivottavasti väliaikaiseen elämänvaiheeseen.
Vanha kansa muistaa muistuttaa työn tärkeydestä jälleen ah niin virkistävien sananlaskujen voimin: ”Työ tekijäänsä kiittää.” ”Vie mennessäs, tuo tullessas, tee siellä ollessas." ”Laiskalla hiki syödessä, vilu työtä tehdessä.” ”Kuu on torpparin aurinko.” ”Jos työ olis herkkua, niin herrat tekisivät sen itse.” ”Jonka jalka kapsaa, sen suu napsaa.” ”Joka ei nuorena työtä tee, se vanhana kerjää.” ”Ei työ tekemällä lopu.” ”Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää.”
Kannattanee kaiken 24/7-työn ja touhun keskellä muistaa myös vanha totuus: ” Työ on ihmistä varten, eikä ihminen työtä varten”, niin että levätäkin saa ja se on suorastaan jokaisen työntekijän velvollisuus.
