Jaakko Juteinin (1781 – 1855) nimen mainitseminen ei luultavasti aiheuta valtaosalle suomalaisista erityisen suuria henkisiä väristyksiä. Onhan hänen nimensä kyllä mainittu historiassa ja kirjallisuutta opiskelleiden on ollut pikku pakko tutustua hänen tuotantoonsa, mutta muuten ovat miehen maalliset vaiheet olleet unhotuksen suossa ainakin kirjatimpurin osoitteessa.
Juha Hurme on nostanut Jaakko Juteinin uuteen valoon viimeisessä osassa Suomalaisten puolustus –näytelmätrilogiaansa, jossa ensin tuli Suomalaisten puolustus syksyllä 2013, sitten upea Europaeus keväällä 2014 ja nyt kiinnostava Maailmankaikkeus Kansallisteatterissa 2015.
Jaakko Juteinista joku olisi varmaan onnistunut saamaan erityisen tylsän ja haukotuttavan esityksen, mutta mitä vielä. Nyt on taas tarjolla teatteria, jota varten teatteri ja näyttämöt ovat olemassa. Humoristista, älykästä ja katsojaa herättelevää teatteria, joka arvostaa yleisöä ennen kaikkea siinä, että se tarjoaa ajattelun aineksia ja pureskeltavaa esityksen jälkeenkin.
Juha Hurmeen käsikirjoitus on hauska ja oivaltava, samoin ohjaus. Näyttelijät, Teatteri Telakan Antti Laukkarinen, Tanjalotta Räikkä, Kaisa Sarkkinen ja Piia Soikkeli loistivat lavalla. Laukkarisen kyky muuntautua hetkessä eri hahmoihin oli nautittavaa. On virkistävää, että välillä näkee muuallakin maassa esiintyviä, korkeatasoisia työryhmiä.
Juteini toi aikanaan 1800-luvun alkupuolella esille sellaisia merkittäviä epäkohtia, jotka ovat meidän ajallamme jo laissa säädeltyjä: tasa-arvo, eläintensuojelu, uskonnonvapaus, suomen kieli. Liisi Huhtala kirjoittaa Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran sivuilla (www.vsks.net) Juteinin rankasta osasta raivata suomenkielisen kirjallisuuden tietä. Juteini näet kirjoitti vähän kaikenlaista pila- ja kummitusjutuista sananlaskujen ja novellien kautta kielioppiasioihin. Yksi hänen kirjoistaan Anteckningar af tankar uti varianta ämnen poltettiin Turun torilla Viipurissa, koska se herätti suurta pahennusta.
Ja hyväksi lopuksi kaksi Juteinin runoa, jotka ovat jääneet elämään lauluina.
Laulu Suomessa
Arvon mekin ansaitsemme / Suomen moassa suuressa, / Ehk’ ei riennä riemuksemme / Leipä miesten moatessa; / Leipä kasvaa kyntäjälle, / Arvo työnsä täyttäjälle.
Suomen poika puolestansa / Tunnetaan jo jaloksi, / Korvet kylmät voimallansa / Perkaileepi pelloksi; / Hän on rakas, rauhallinen, / Mies sotassa miehuullinen.
Opin teillä oppineita / Suomessa on suuria, / Wäinämöisen kanteleita / Täällä tehään uusia; / Valistus on viritetty, / Järki hyvä herätetty.
Suomen Tytön poski-päihin / Veri voatii kukkaiset: / Hall’ ei pysty harmaa näihin, / Näit’ ei pane pakkaiset; / Luonnossa on lempeyttä, / Syvämmessä siveyttä.
Älä itke, äitini
1. Älä itke, äitini, / Älä äiti kulta, / vaikka vaan nyt isäni / on jo musta multa!
2. Älä muista murhetta, / tuoll’ on kirkas taivas! / :,: Poikas torjuu puutetta, / vähentääpi vaivas. :,:
3. Kyllä luonto lapsella / viimein vahvistuupi, / :,: miehen voima varrella / kerran kukoistuupi. :,:
4. Anna ajan ehtiä, / huoles minä maksan; / :,: leipä paisuu leviä, / koska kyntää jaksan. :,: